En ollut ehtinyt edes aloittaa Kinsellan Yllätä minut -uutuuskirjaa, jolla oli kahden viikon laina-aika, kun jo tuli kirjastosta sähköpostia seuraavasta saapuneesta varauksesta. Uutuusromaani tämäkin ja kirjastomme varatuin teos eli Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan viimeisin osa Taiteilijan vaimo. Piti vähän kikkailla ja lainata Mustonen viimeisenä mahdollisena noutopäivänä, ettei lukemisesta tullut liian tiivistä ja urakkatahtista.
Enni Mustonen on Kirsti Mannisen taitelijanimi. Manninen tuntee historiansa ja tekee valtavasti perusteellista taustatyötä kirjoihinsa. Sujuva kynänkäyttö ja fiktion punominen todelliseen faktaan tasapainoisesti ja mielenkiintoisesti takaa aina vain jatkuvan valtaisan suosion.
Taitelijan vaimo on sarjan toinen kirja, jossa päähenkilöksi nousee alkuperäisen sankarittaren Idan tytär Kirsti. Kirsti asuu Pariisissa sulhasensa Iivon kanssa. Kirsti imee itseensä muodin viimeisimpiä virtauksia ja suunnittelee perustavansa Helsinkiin uuden muotiliikkeen ystävänsä Miilin kanssa. Sulho Iivo opiskelee kuvanveistoa tunnetun ranskalaisen kuvanveistäjän oppipoikana.
Kirja sijoittuu ajallisesti 1920-luvun loppupuolelle ja Ranskassa Kirsti ja Iivo seurustelevat muiden tuon ajan suomalaistaitelijoiden kanssa. Näistä nuorista kasvoi myöhemmin koko kansan tuntemia kuuluisuuksia, kuten mm. Mika Waltari ja Olavi Paavolainen.
Ida on vahva nainen, joka selviää vaikeuksista voittajana. Kirsti on perinyt äidiltään tämän ominaisuuden. Taitelijaluonteinen Iivo menettää ajoittain uskonsa itseensä ja kykyihinsä, mutta neuvokas Kirsti saa valettua tulevaan aviomieheensä lisää elämänuskoa.
Kirsti ja Iivo palaavat Ranskasta, asettuvat asumaan Kirstin äidin taloon ja järjestävät elämäänsä niin hyvin kuin se on mahdollista. Kohtalon käsikirjoituksessa on välillä yllätyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta sisukas ja näppärä Kirsti keksii ratkaisut niin omiin kuin läheistensäkin ongelmiin.
Takaliepeessä kirjasta kerrotaan:
Kirsti Eriksson palaa Pariisista mukanaan kihlattunsa Iivo, lupaava nuori kuvanveistäjä. Idan iloksi nuoripari asettuu ensin Albergaan, ja koko perhe on jälleen koossa.
Mannermaisissa muotitaloissa työskennellyt Kirsti on saanut idean, jota hän lähtee toteuttamaan vanhan ystävänäs Miilin kanssa. Ida epäilee aluksi hankeen järkevyyttä, mutta tukee tytärtään kaikin voimin.
Aviomiehen taiteellisella uralla on vastoinkäymisiä, ja taloudellinen taakka tuntuu lepäävän Kirstin harteilla. Eliaksen pirssiautobisnekset sen sijaan kukoistavat, etenkin öiseen aikaan. Se huolestuttaa Idaa, jolla on kädet täynnä työtä täysihoitolan ja koulunsa aloittaneiden kaksospoikien kanssa. Kirstin esikoislapsen syntymä hellyttää koko lähipiirin.
Mustosella on taito kirjoittaa historia eläväksi, olkoonkin että kaunokirjallisin keinoin. Teksti on nautinnollista luettavaa, kieli hyvää ja tapahtumat sekä henkilöt uskottavia. Turhaan ei ole Enni Mustonen suosiotaan saavuttanut.
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu. Jään malttamattomana odottamaan.
Olen tähän mennessä lukenut kaikki Mustosen kirjat ihan varhaistuotannosta lähtien. Olen nytkin jonotuslistalla saadakseni uusimman kirjan käteeni.Mustosen teksti on niin mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoista, että tuskin maltan laskea kirjaa kädestäni. Niin varmasti käy myös Taiteilijan vaimon kanssa.
VastaaPoistaHyvää alkavaa kesää Sinulle!
Minäkin olen Mustoseni lukenut eikä kyllästymistä näy...
PoistaHyvää kesää myös sinulle Piipe ja muille Kylätien asukeille!