Juhannusaatto 2020

Juhannus tuli ja meni koiralapsenlapsia hoidellessa. Kuopus teki pitkiä työpäiviä, joten koirat tulivat meitä ilahduttamaan. No... aattona Luotojärven rannalla olo oli enemmän nolo ja kiusaantunut, kun karvanaamat eivät malttaneet asettua aloilleen vaan hökälehtivät rauhattomina ja haukkuivat pystyyn kaikki muut juhannuksenviettäjät. Olimme varmaan häiriöksi, mutta emme silti älynneet poistua paikalta...

Aloitimme aaton vieton veljen saunamökillä olevalla grillikodalla. Se on oiva paikka laittaa retkigurmeeta ja viettää aikaa tulen äärellä.

Yritin rauhoittaa koiria antamalla niille järsittäväksi uudet luut. Vähän aikaa turret jaksoivat keskittyä syömiseen, mutta sitten piti taas alkaa vahtia ympärillä tapahtuvia asioita ja ihmisiä.

Meillä oli eväänä vain grillimakkarat, koska olimme jo kotona syöneet. Käly oli laittanut heille herkkueväät täytettyine herkkusienineen, joten vähän oli köyhän oloiset eväät meillä. Mutta ihan riittävästi oli yksi makkara ja äidin paistama räiskäle.

Juhannusaaton ihanin rauha lepäsi järven yllä. Oli niin tyyntä ja hiljaista.

Puolukan kukkia kuvatessa linssiludemuurahainen jäi myös kuvaan. Tarkennus sentään osui sinne minne pitikin, eli kukkiin.

Illalla kävimme kummitädin mökillä onnittelemassa syntymäpäiviään viettävää serkkua ja syömässä taivaallisen hyvää suklaakakkua. Pienessä mökissä oli sukua koolla niin paljon, että tunnelma oli kovin tiivis. Vaan sopu antoi sijaa ja kaikki mahtuivat mukavasti mukaan.

Kummitädin juhannusperinteisiin kuuluu kerätä ihana luonnonkukkakimppu laiturille. Sellainen ihanuus oli nytkin juhannuksenviettäjien ihasteltavana.

Ihana veljeni oli järjestänyt meille juhannuksen juhlijoille ohjelmanumeroksi juhannuskokon , joka onneksi voitiin polttaa, kiitos edellisen päiväisen rankkasateen.

Tädin mökille emme koiralapsia ottaneet, vaan jätimme ne autoon nukkumaan. Kokolle koiratkin saivat tulla mukaan. Nyt ne osasivat jo käyttäytyä paremmin, mitä nyt Laku yritti varoittaa meitä tulipalosta... Sen mielestä tuli oli jotenkin vaarallinen. Mutta kun se huomasi, että ihmiset eivät olleet siitä millänsäkään, koirakin rauhoittui.

Yötön yö. Keskellä yötä on valoisaa kuin päivällä.

Sinne jäi kokko vielä savuamaan, kun Kotosen väki koirineen pakkautui autoon ja suunnisti kohti kotia. Yölliset maisemat hivelivät silmiä. Auton ikkunan läpi koetin niitä poimia talteen kameralla.

Hyvää yötä! Huomenna on juhla ja juhannus!

Meidän mittumaari

Juhannuksena koko suku perinteisesti kokoontuu saman järven samalle rannalle. Samalla lailla perinne on myös serkkutytön juhannussynttärit. Tällä hyvällä kaavalla mentiin nytkin. Paitsi että kuopus oli juhannusaattona vielä töissä nykyisellä kotipaikkakunnallaan neljään saakka. Sitten hän hyppäsi bussiin ja matkusti tänne kotikonnuille.

Meillä sedän kanssa oli siis vallan leppoisa aattopäivä kuopuksen tuloa odotellessa. Siivottiin, hoidettiin kuopuksen koiralapsia ja taidettiin käydä kaupassakin. Iltapäivällä juotiin ahkeruuskahvit omenamunkkien kanssa.

Kun kuopuksen linja-auto kurvasi linja-autoasemalle, olimme sedän kanssa jo asemissa. Saman tien autoilimme kohti Luotojärveä ja juhannusaaton kekkereitä. Ensin mentiin veljen perheen saunamökille ja siellä oli grilli kuumana. Heti päästiin paistamaan makkaroita.

Veljen perheellä oli eväänä myös kasvisvartaita ja niitä riitti meillekin maisteltavksi. Nam!

Grilliherkkujen jälkeen kipaisin rantaa pitkin toiselle mökille, jossa serkun synttäreitä vietettiin. Maisema oli kuin maalauksesta!

Serkun juhlissa hyvässä seurassa herkuteltiin vielä maistuvalla grilliruoalla ja maukkailla kakuilla. Kuvia ei nyt ole, sillä kameran etsimeen jäi enimmäkseen serkun pieni poitsu, ja niitä kuvia ei julkisesti jaella.

Kotiin ajelimme yötä myöten omaan sänkyyn nukkumaan. Hyvin nukutti ja aamu venähti pitkälle, ennen kuin jaksoin vääntäytyä punkasta ylös. Onneksi koirakaverit jaksoivat odottaa ulospääsyä, vaikka kävivät toki jo viiden jälkeen tökkimässä kuonoillaan ja kyselemässä joko noustaan. Niiden kanssa ei pääsisi nukkumaan rokuliin, ovat sen verran aikataulutietoisia kavereita.

Aamupalalla leikin ruoalla ja tein lautaselle juhannuskummajaisen. Kuvat tarkenin ulkona ottaa, mutta syömään piti siirtyä sisälle.

Aika ruokapainotteiseksi kääntyy meidän juhannusraportointi... Mutta seuraavissa kuvissa muistellaan juhannuspäivän lounasta, jonka kuopus ystävällisesti grillasi.

Minä keitin perunat, tein salaatin ja katoin pöydän... Harvinaisen helppo nakki. Kun yleensä pitää itse vastata niin kokkailuista kuin kattamisestakin, niin nyt oli ihan luksusta tällainen työnjako.

Orvokki on surullisen lurpahtaneen näköinen, sillä kukaan ei ollut muistanut kastella sitä. Onneksi nuo orvokit eivät pienestä kuivahtamisesta säikähdä, vaan nousevat terhakoina pystyyn taas vettä saatuaan.

Niin sujui Kotosen herrasväen juhannus mässäillen ja löhöillen. Onneksi koirat pitivät huolen liikunnasta, ettei täti vallan päässyt laiskistumaan. Mutta välillä on ihanaa, kun voi ottaa lokoisasti. Siis astetta parempi pyhä!