Juhannuksena koko suku perinteisesti kokoontuu saman järven samalle rannalle. Samalla lailla perinne on myös serkkutytön juhannussynttärit. Tällä hyvällä kaavalla mentiin nytkin. Paitsi että kuopus oli juhannusaattona vielä töissä nykyisellä kotipaikkakunnallaan neljään saakka. Sitten hän hyppäsi bussiin ja matkusti tänne kotikonnuille.
Meillä sedän kanssa oli siis vallan leppoisa aattopäivä kuopuksen tuloa odotellessa. Siivottiin, hoidettiin kuopuksen koiralapsia ja taidettiin käydä kaupassakin. Iltapäivällä juotiin ahkeruuskahvit omenamunkkien kanssa.
Kun kuopuksen linja-auto kurvasi linja-autoasemalle, olimme sedän kanssa jo asemissa. Saman tien autoilimme kohti Luotojärveä ja juhannusaaton kekkereitä. Ensin mentiin veljen perheen saunamökille ja siellä oli grilli kuumana. Heti päästiin paistamaan makkaroita.
Grilliherkkujen jälkeen kipaisin rantaa pitkin toiselle mökille, jossa serkun synttäreitä vietettiin. Maisema oli kuin maalauksesta!
Serkun juhlissa hyvässä seurassa herkuteltiin vielä maistuvalla grilliruoalla ja maukkailla kakuilla. Kuvia ei nyt ole, sillä kameran etsimeen jäi enimmäkseen serkun pieni poitsu, ja niitä kuvia ei julkisesti jaella.
Kotiin ajelimme yötä myöten omaan sänkyyn nukkumaan. Hyvin nukutti ja aamu venähti pitkälle, ennen kuin jaksoin vääntäytyä punkasta ylös. Onneksi koirakaverit jaksoivat odottaa ulospääsyä, vaikka kävivät toki jo viiden jälkeen tökkimässä kuonoillaan ja kyselemässä joko noustaan. Niiden kanssa ei pääsisi nukkumaan rokuliin, ovat sen verran aikataulutietoisia kavereita.
Aamupalalla leikin ruoalla ja tein lautaselle juhannuskummajaisen. Kuvat tarkenin ulkona ottaa, mutta syömään piti siirtyä sisälle.
Aika ruokapainotteiseksi kääntyy meidän juhannusraportointi... Mutta seuraavissa kuvissa muistellaan juhannuspäivän lounasta, jonka kuopus ystävällisesti grillasi.
Minä keitin perunat, tein salaatin ja katoin pöydän... Harvinaisen helppo nakki. Kun yleensä pitää itse vastata niin kokkailuista kuin kattamisestakin, niin nyt oli ihan luksusta tällainen työnjako.
Orvokki on surullisen lurpahtaneen näköinen, sillä kukaan ei ollut muistanut kastella sitä. Onneksi nuo orvokit eivät pienestä kuivahtamisesta säikähdä, vaan nousevat terhakoina pystyyn taas vettä saatuaan.
Niin sujui Kotosen herrasväen juhannus mässäillen ja löhöillen. Onneksi koirat pitivät huolen liikunnasta, ettei täti vallan päässyt laiskistumaan. Mutta välillä on ihanaa, kun voi ottaa lokoisasti. Siis astetta parempi pyhä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti