lauantai 8. joulukuuta 2018

Onni potkaisi

Kyllä, kyllä. Tuleehan sitä kaikenlaisiin arpajaisiin osallistuttua. Facebookissakin, se kun on niin helppoa ja näppärää. Voittoja ei juuri ole napsahdellut, ainakaan liian usein. Nytpä napsahti!

Sokoksen Kulma-kahvilan itsenäisyyspäiväkisassa kyseltiin, mikä on parasta Suomessa. Vastanneiden kesken arvottaisiin sitten juustokakku. Puolihuolimattomasti naputtelin kommenttikentään vapaus ja neljä vuodenaikaa. Suomessa parasta ja hyvää on moni muukin asia, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Saman tien vastauksen naputeltuani unohdin jo koko kilpailun.

Mutta yllätys! Keskiviikkoaamuna sain kahvilasta iloisen viestin. Olin onnekas voittaja ja voisin noutaa mustikka-valkosuklaakakun viimeistään torstaina ennen kahvilan sulkeutumista neljältä. 

Pikaisen pähkäilyn jälkeen päätimme sedän kanssa käydä noutamassa kakun heti keskiviikkona, Niin saisimme sen nopeammin popsittavaksi, sillä kaksin viettäisimme itsenäisyyspäivää ja aika paljon olisi meille kakussa syötävää,





Hyvältä maistui! Kiitos Kulma!

Pitkästä aikaa kirpparilöytöjä

Kirppareilla käyminen on yksi mielipuuhistani, mutta kaiken muun tohelluksen keskellä viime aikoina  tämä harrastus on jäänyt aika vähälle. Harvakseltaan olen kirpputoreilla pistäytynyt ja jonkun satunnaisen löydönkin tehnyt, mutta niistä raportointi on jäänyt suorittamatta. 

Jokin aika sitten vaihdoin lennossa aamuvuorosta iltavuoroon tuuraamaan sairastunutta työkaveria ja päädyin samaan vuoroon parhaan kirpparinkiertämistyökaverin kanssa. Niinpä pääsimme pitkästä aikaa yksissä tuumin tutkailemaan kirppispöytien aarteita. Kun oikein antaumuksella tutkailimme tarjontaa, löydöiltä ei voinut välttyä.


Aivan uuden veroiset Conversen tennarit kuopuksen koossa ja vain neljä euroa. Nyt tuli paha! Tarvitsisiko kuopus ja haluaisiko hän nämä? Mutta vain neljä euroa kengistä, jotka kaupassa maksavat sen viisikymppiä! Oli pakko ostaa... ja onneksi kuopus ilomielin huolii kengät.



Betoninen kukka-astia joulu- tai muille istutuksille, 2 €.


Uusi Iittalan turkoosi Kastehelmi-tuikkukippo, 6 €.



Enkelin eväspussin keittiötaulu, euron tai kaksi, ihku posliinikuppi nappikuosilla 2 € ja iso kasa kullanvärisiä kulkusia muistaakseni eurolla.






Tarvitsinko nämä? No heh... Tietenkin. Ainakin vähäksi aikaa.

Konsertissa Hirvensalmella

Tuli viedyksi lapset kuoroharrastukseen jo varhain. Esikoiselle kuorosta näyttää tulleen elinikäinen harrastus. Lontoossa hän löysi mieleisensä kuoron aika kaukaa ja matkusti viikoittain työpäivän jälkeen reilun tunnin suuntaansa päästäkseen rakkaan harrastuksen pariin. 

Nyt esikoinen opiskelee Helsingissä ja laulaa Savolaisen osakunnan laulajien riveissä. Kuoron perinteinen Seimi-joulukonsertti jalkautuu Savon maakuntaan joka vuosi joulun alla. Tänä vuonna konsertit pidettiin Kangasniemellä, Suonenjoella ja Hirvensalmella. Siis lähellä, mutta kuitenkin kaukana. 

Koska oivallisesti sattui vapaapäivä meille molemmille Kotosille Hirvensalmen konserttipäivänä, istuimme Avensikseen ja autoilimme ensin Mikkeliin, josta nappasimme kyytiin kuopuksen, ja sitten kohti Hirvensalmen kirkkoa. Matka oli pitkä (kahden tunnin ajomatka) ja keli kehno, joten lähdimme varmuuden vuoksi matkaan hyvissä ajoin vain ollaksemme perillä yli puoli tuntia ennen konsertin alkamisaikaa.

En ole ennen Hirvensalmella käynytkään. Nytkään ei pimeän päässä saanut kunnon kuvaa pitäjästä, mutta kirkko siellä on hieno!





Kirkon ovessa oli konserttimainos.


Olimme aikaisessa, mutta ulkona oli hyytävä tuuli. Pakko oli astua jo kirkkoon sisään. Jäimme odottelemaan eteiseen, mutta nappasin ovelta kuvan harjoittelevasta kuorosta. Tästä esikoinen sanoi, että se on siinä mielessä huono, ettei kaikilla ole vielä oikeat esiintymisvaatteet päällä.


Kun harjoitus oli ohi, esikoinen kerkesi käydä vaihtamassa kanssamme muutaman sanan. Esikoisella oli upea kuorokaverin taiteilema kampaus.


Konsertin alkua odotellessa oli aikaa katsella kirkossa ympärilleen. Katossakin oli hienot maalaukset.


Kuoro saapui konserttiin kulkueena laulaen.



Kuoroa johtaa Sabrina Ljungberg.


Tunnin setti sisälsi kaunista, korvia hivelevää kuorolaulua, joka soi kirkkaana ja täyteläisenä kirkon oivassa akustiikassa. Ohjelma alkoi minulle tuntemattomammilla kappaleilla (mm. Jesus Christus nostra salus, Ave maris stella, Weihnachten ja O Nata Lux) ja solistit selvisivät vaativista osistaan hienosti. Muu kuoro tuki solistia kuin huippuunsa viritetyt soittimet.


Konsertin puolivälissä päästiin tutumpiin joululauluihin ja Mia Makaroffin Ketun joululaulu kuulosti kovin kotoisalta, kiitos puhki kuunnellun Rajattoman joululevyn. Varpunen jouluaamuna, Arkihuolesi kaikki heitä, En etsi valtaa loistoa ja Jouluyö, juhlayö soivat niin herkistävän kauniisti, että piti nieleskellä palaa kurkusta. Yhteislauluna laulettu Maa on niin kaunis itkettää aina, mutta nyt veisasin täysin palkein. Välillä piti nieleskellä, mutta en antanut sen haitata.


Kuoro lauloi vielä bonuskappaleen lopputaputusten jatkuttua loputtomiin. Kotimatkalle pääsimme lähtemään ennen kahdeksaa ja kotona olimme ennen iltakymmentä. Kuorolaiset olivat perillä Helsingissä vasta yhdentoista jälkeen yöllä. Kiertue oli ollut antoisa ja hauska, joten ei haitannut, vaikka esikoisella oli aikanen aamuherätys vastassa.

Ehkä ensi vuonna saamme SOL:n Savonlinnaan... Sitä odotellessa!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Pikaiset sitruunamuffinit


Viikko sitten lauantaina kuopus oli kotikotona koirineen ja kutsuimme serkun perheineen kylään. Serkku on kuopuksen kummi ja kuopus on serkun pojan kummi, joten pääsivät kummit ja kummilapset näkemään toisiaan.

Piti vain pikaisesti leipoa jotain hyvää kahvipöytään. Muffinit ovat helppoja ja nopeita. Niitä siis... Ja jääkaapissa oli sitruuna, joka oli ostettu lohen maustamiseen, mutta jäänyt käyttämättä. Siis sitruunamuffineita. Ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta, täältä. Kuopuksen kanssa muunsimme reseptiä lisäämällä taikinaan valkosuklaakuutioita.


Kun muffinit oli saatu uuniin, kävin tiskaamaan ja siivoamaan keittiötä. Ja hupsis - paistoaika venähti! Olivat uunissa ainakin viisi minuuttia liikaa. Ovat siis vähän liian kuivia, mutta hyvinkin syötäviä silti.






Kahville!

N.. y... t... joulukuu!

Jo aiemmin blogissani vilahti kuvissa serkulle tekemäni joulukalenteri. Serkun minulle askartelema versio saapui meille perjantaina. WAU! Onpa se hieno! Yllätyspussit roikkuvat naruissa, jotka on kiinnitetty jyhkeään raakalankkuun. Ei muuten kellahtele kumoon itsekseen tämä taidonnäyte.


Koska on jo joulukuun toinen päivä, olen saanut kurkistaa kahteen pussukkaan. Ja mitä löysin?


Ensimmäisen päivän luukusta putkahti nauhaa, jolla voi merkata käsitöihin itse tehdyn leiman. Tarpeellista!


Toisena päivänä yllätyksenä oli pari pyykkipoikaa. Eikä ne olekaan ihan mitä tahansa pyykkipoikia!


Nämä hienot magneetit voi nakata vaikka jääkaapin oveen ja muistilaput pysyvät visusti tallessa.


Kirjamessureissulla kävin Ateneumissa ja sieltä toin itselleni tuliaisiksi perinteisemmän joulukalenterin. Iso kuva on Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka.


Ensimmäinen luukku on kuningattaren uumalla.


Luukusta löytyi Ferdinand von Wrightin Närhiä.


Toisena päivänä löytyi lisää Wrightin lintuja, Pulmusia tällä kertaa.


Jouluun on vielä 22 yötä. Monta päivää aikaa avata yllätysluukkuja ja -pussukoita. Vielä tärkeämpää, että vielä on aikaa miettiä joululahja-asiota ja joulupuuhia muutenkin. Ulkonakin sataa lunta, joten joulumieli hiipii mieleen hiutale hiutaleelta.

Marraspostit

Marraskuiset nimipäiväkortit esittelin jo aiemmin, mutta kusti polki, posti kulki ja Kotosten postilaatikossa kolisi pitkin pimeää marraskuuta. Pari nimpparikorttia kulki verkkaan ja saapui perille merkkipäivän jälkeen, mutta sehän ei haittaa. Onnea tarvitaan aina.

Esikoiselta sain ihanan pitsisydänkortin käsityökorttikokoelmani täydennykseksi.


Jyväskylän aktiivisten postcrossareiden pikkujoulumiitistä sain terveisiä Auringonkukalta ja muilta miittailijoilta.


Kirjastokuningattaren nimipäiväkortti teki matkaa pitkän kaavan mukaan ja saapui perille viikon kuluttua postituksesta. Samassa kaupungissa asutaan, mutta postit kuljetellaan muualle lajiteltavaksi ja sitten taas takaisin tänne. Viehän se aikaa.


Kirjastokuningatar ilahdutti toisellakin kortilla. Jotkut sitä reissaavat rapakon toiselle puolelle, mutta onneksi kotiin jääneitä sentään muistetaan korttipostilla.


Jyväskylän siskon lähettämä kahvikortti toi myös nimipäiväonnittelut.


Ritan ihanista ihanin villasukkakortti hymyilytti takapuolen tekstinsä vuoksi. Kortissa nimittäin luki mm. "Tämä yksilö löytää luoksesi jonakin päivänä". Todella! Päiväyksestä kortin saapumiseen oli kulunut jokunenkin kotvanen. Taitaa posti kulkea Jyväskylän ja Savonlinnan väliä apostolin kyydillä.


Kouvolan suunnasta sentään posti kulkee sukkelammin. Korttikaveri-Outsalta olen saanut marraskuun aikana kaikki seuraavat mainiot postikortit; kissa, koira Löökin mummot, Ateneumin terveiset ja kirsikkana kakun päällä sympaattinen Anna-Mari West.







Kiitos jälleen kaikille postia lähettäneille! Kortit ovat todellakin tuoneet iloa, valoa ja väriä päiviini. Pieniä suuria iloja!