Jos elämä olisi reilua, olisin saanut reissun jälkeen viettää vielä viikon lomaltapaluulomaa. Niin olin suunnitellut, että tähän alkukevääseen olisin saanut kolmen viikon yhtäjaksoisen loman. Mutta eihän se onnistunutkaan, kun töissä sattui juuri tähän saumaan tärkeitä asioita, joissa kaikkien piti olla mukana. Pääasiallinen työkalumme, tietokoneohjelma, joutui suuren päivityksen kouriin ja se teetti kaikenlaista ylimääräistä äksöniä ja putiikkimme oli kokonaan asiakkailta suljettu. Koska työasiat ovat tässä blogissa nou nou, niin eipä niistä sen enempää.
Mutta arki ensimmäisellä loman jälkeisellä viikolla oli ihan jotain muuta kuin normiarki. Koska kerran asiakkailta ovet olivat kiinni, käytimme tiistaina tilaisuutta hyväksemme ja pidimme vihdoin tyky-päivän, jota emme ole saaneet pidetyksi juuri siitä syystä, ettei ylimääräisiä sulkuja katsota hyvällä. Yksityisellä sektorilla tykyilykin on työntekijöille halvempaa. Me, melkein kriisikunnan, työntekijät saamme työnantajalta kerran vuodessa päivän työkyvyn ylläpitoon, mutta jos ikinä mitään maksullista keksitään, omasta pussista rahat pulitetaan. Ei se mitään, ideoimme mukavan päivän kohtuullisin kustannuksin.
Ensimmäinen yhteinen hauskuutemme oli Rantasalmen nuorisoteatterin upea Hairspray-musikaalin päivänäytös Tornado-salissa. Musikaalin teemat, tasa-arvo ja ulkonäköpaineet, ovat yleismaailmallisia ja edelleen ajankohtaisia, vaikka musikaalin ensiesitys Broadwaylla olikin jo 2002 ja sekin perustui samannimiseen elokuvaan vuodelta 1988.
Pieni Rantasalmi ja sen ihmeellinen nuorisoteatteri jatkaa vuodesta toiseen perinnettä, jossa lukuvuoden aikana valmistuu upea, täysimittainen musikaaliesitys lauluineen ja tansseineen. Varsinkin joukkokohtausten tanssiesitykeset ovat henkeäsalpaavan hienoa katsottavaa. Taitavat, onnelliset, iloiset nuoret oikein pursuvat positiivista energiaa ja esiintymisen iloa. Musikaaliorkesteri on vuodesta toiseen uskomattoman taitava ja tukee monen tunnin soittomaratonilla esityksen etenemistä.
Nuorisoteatterin esiintyjät ovat enimmäkseen lukiolaisia, joten vaihtuvuus esiintyjäkaartissa on suurta. Silti tarvittava määrä innokkaita laulavia näyttelijöitä löytyy teatteria tekemään. Aiemmilta vuosilta tunnistin muutamat kasvot, mutta pääosan esittäjää en muista ennen nähneeni... Tosin onhan hän voinut olla mukana, mutta paljon pienemmässä roolissa. Nyt Aada Lyytikäinen Tracy Turnbladina kyllä suvereenisti korjasi potin kotiin. Mikä superlahjakkuus, joka oli näyttämöllä kuin kotonaan! Vaikka Tracy oli lavalla miltei koko ajan, väsymistä tai herpaantumista ei näkynyt missään vaiheessa.
Ihailin rooleissaan myös Liina Saahkoa Amber von Tusslena, Nuutti Tossavaista Link Larkinina, Jesse Kinnusta Seaweed Stubbsina sekä Fenderinä ja Anne Lyytikäista Penny Pingletonina. Hyvin selvisivät isoista rooleistaan myös Tracyn vanhempia esittäneet Eveliina Tikkanen ja Matleena Monthan. Orkesterin riveistä näyttämöllä pyörähtäneet puhaltajat Kia Laiho, Inka Kuokkaniemi ja Sini Korhonen olisivat varmasti pärjänneet näyttelijöinäkin, niin luontevaa ja kaunista katseltavaa oli heidän laulunumeronsa.
Jos jossain olisi ollut parannettavaa, niin äänentoistossa. Nyt moni musiikkinumero kärsi siitä, että laulu jäi soiton jalkoihin. Lauloivat suomeksi, mutta sanoista ei saanut selvää. Yksi parhaiten artikuloineista oli Seaweedin äitiä esittänyt Wilma Kvick.Wilma ei näyttänyt jännittävän yhtään vaan lauloi osuutensa varmasti ja vahvasti.
Kolmen tunnin musikaalin jälkeen olimme sopivasti nälkäisiä ja suunnistimme lounaalle Rinssi-Everstiin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka herkullisen näköinen bataattikeitto olikin ehtinyt mennä niin vähiin, ettei siitä riittänyt kuin yhdelle tai kahdelle. Onneksi salaattipöydässä oli paljon valinnanvaraa ja broilerikastiketta riitti hyvin. Jälkiruokakiisseli oli ihanan samettista. Jäi oikein hyvä maku suuhun.
Vielä oli aikaa ajella vähän eteenpäin tutustumaan uskomattoman hienoksi kasvaneeseen Järvisydämen lomakylään. Laajennettu päärakennus ja kylpyläosasto nähtiin. kun saatiin oppaaksi myyntirenki Jari Kankkunen. Ihan veti sanattomaksi noin hieno paikka! Katsokaa nyt!
Päärakennus on kuulema Suomen kallein venevaja, sillä sen sisään on rakennettu ikivanha puuvene vai olisiko ihan -laiva. Kuvassa näkyy vasemmalla veneen kylkeä.
Ei mitään rimpulahengareita.
Kirjaihmiset bongasivat heti tämän hienon yksityiskohdan.
Saimme kurkistaa myös yhteen hotellihuoneistoon. Aika makea! Täällä voi yöpyä enimmillään neljä henkeä, kaksi parisängyssä ja kaksi viereisessä huoneessa, joka on kalustettu hyttimäiseksi kerrossänkyineen.
Hotellin käytävä on kaikessa karuudessaan vähän kolkko, mutta kiehtova.
Yksi musikaaliorkesterin puhaltajista on tainnut tehdä niin pitkän keikan, että on ihan muumioitunut...
Ihan jänskätti, millainen mahtaa olla järvikylpylä, jossa on käytetty paljon puuta ja luonnonmateriaaleja.
Wau!
Aika mahtava paikka tuo Järvisydän. Sinne voisi joskus mennä ihan asiakkaaksi, ainakin testaamaan kylpylää, mutt ehkä jopa yöpymäänkin. Harmi vain, ettei merkattuja patikkareittejä ole kuin muutamia kilometrejä. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat moninkertaistuneet, joten toivoisi, että tuollainen luonnon keskellä kukoistava matkailubisnes hyödyntäisi myös patikointiharrastuksen. Itse ainakin lähtisin tuonne metsäilemään mielelläni, jos reitistö olisi kunnossa. Sitä odotellessa on suunniteltava jalkautumista muualle, kauemmaksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti