Kesälomalaisten kotiinpaluu

Kuten jo aiemmin kerroin, kuopuksen koiralapset lomailivat "mummolassa" reilut pari viikkoa. Piti keksiä aktiivisille kaveruksille puuhaa ja hellepäivän mainio ohjelmanumero oli jäiden pureskelu. Niin kauan homma oli minustakin hauskaa, mutta siinä vaiheessa kun jääkokkareita kannettiin sisälle syötäväksi, piti viheltää peli poikki. Mutta olipa jäälohkareiden natustelu mukavaa puuhaa!

Pihi-Iitan piha on rakentunut vähä vähältä ilman suuria omia ponnnistuksia. Palaan aiheeseen paremmin myöhemmin, mutta en malta olla laittamatta vähän esimakua. Äidiltä sain terhakat esikasvatetut krassin taimet ja serkulta kirsikkatomaatin taimia. Tässä krassit. Nykyään ovat jo reippaasti runsaammat.

Karvaisilla vierailla on alkamassa talviturkista luopuminen. Vanhemmasta koirasta harjasin valtaisan määrän irtokarvaa päivä toisensa jälkeen. Koiran mielestä harjattavana oleminen ei ole niitä maailman mukavimpia asioita, mutta nöyrästi se alistuu hoitotoimenpiteisiin. Toisaalta luulen, että kyllä se siitä kuitenkin tykkää, mutta näyttelee vastahakoista, että saa sitten harjaussession jälkeen paremmat harjauspalkat.

Voi että kerrostalokoirat nauttivat elostaan ja olostaan omakotitalomme pihalla ja terassilla. Ihan meni suu hymyyn.

Pihalla annoin koiruleiden järsiä omenapuista karsimiani kuivia karahkoja. Ihan siksi, että sisällä oli pentu kalunnut vähän kiellettyä kohdetta... Jospa saisin ohjattua pureskeluinnon sallitumpiin ja halvempiin kohteisiin.

Tässä muisto pennun pienistä hampaista ja vahvoista leuoista.

Koristeomenapuuta ei tarvinnut karsia. Se piti siitä huolen kukkimalla täysillä.

Vaikka tänä vuonna pihan kanssa pihistellään, piti vähän kesäkukkia kuitenkin ostaa, kun hairahduin Prisman kesäpihalle. Viime vuonna vanhassa matkalaukussa kasvoi orvokkeja, tänä vuonna on petunioiden ja lobelian vuoro.

Olen tässä toukokuun aikana ohittanut 800 kirjoitetun blogitekstin maagisen rajan. Sitä juhlistin viime perjantaina juomalla vaniljalettipullakahvit. Oli aikomus tehdä rajapyykistä oma postauksensa, mutta tekemättä jäi...

Sunnuntai oli sitten se päivä, kun piti mummukan mussukat palauttaa takaisin omaan kotiinsa. Serkku ja serkun poitsu lähtivät kanssani saattelemaan koiria Mikkeliin ja samalla vietimme yhdessä mukavaa päivää.

Veimme koirat takaisin kuopuksen kotiin ja nappasimme kuopuksen mukaamme. Ensimmäinen etappimme oli torin suurkirppis. Serkku teki löytöjä, samoin kuopus, mutta minä vain kuljeskelin katselemassa. Ei mikään huudellut ostamaan... paitsi yhdet korvakorut.

Koska torin tarjonta ei meitä uuvuttanut, syötyämme suunnistimme vielä Ajaton-kirpparille Rantakylään. Tavaraa oli pöydät pullollaan, mutta ei paljon mitään ostettavaa. Kirppislöytöihin palaan myöhemmin, kuten piha-asioihinkin.

Päivän päätteeksi päädyimme kiertelemään Kenkäveroon. Myymälässä oli kaikkea kivaa kauniisti esillä. Onneksi juuri mitään ei tarvinnut ostaa.

Puutarha ei vielä ollut parhaassa loistossaan, vaikka siellä jo olikin monta kukkijaa.

Oli siellä myös tällaisia puolipukeisia torsoja, joille kesän mittaan kasvaa hameet päälle. Veikeä idea!

Kahvit piti tietysti käydä pappilan salissa särpimässä. Paitsi että valitsimme pöydän varjon puolelta terassilta. Orvokit hehkuivat kuistin kaiteella.

Kuopus ja serkku herkuttelivat mustikkarättänöillä, minun teki mieleni raikasta juustokakkua.

Niin saatiin kiva päivä kahviteltua somasti päätökseen. Meillä serkun ja poitsun kanssa oli vielä edessä kotimatka, mutta sekin sujui suit sait. Nyt on taas opeteltava elämään ilman jokapäiväisiä koiralenkkejä...