Ennen lomamatkaa metsästin kirjastosta Kreetalle sijoittuvia romaaneja. Hislopin Saari oli huippulöytö, mutta samaa ei voi sanoa toisesta lainaamastani opuksesta. Pehmeäkantinen lärpäke ei houkutellut tarttumaan kirjaan, vaikka kirjan nimi viittasikin suosittuun aurinko- ja lomasaareen. Siksi sain kirjan luettua vasta nyt, monta viikkoa loman jälkeen.
Pikkufirma Neirol-kustannuksen kustantama ja Anne Mäkilän kirjoittama kirja Nea Kreetalla on harrastelijamaista ja ajoittain töksähtelevää luettavaa. Ei Mäkilä ihan surkea ole tarinankertojana, mutta kustannustoimittajan palkassa on pihistelty. Teksti olisi kaivannut hiomista, että siitä olisi saatu edes tusinatimantti.
Yksinhuoltaja, kosmetiikkaedustaja Nea on matkustanut Kreetan lomasaarelle uuden, nuoren miesystävänsä kanssa. Loma alkaa hyvin, mutta sitten paratiisiin luikertelee käärme ja kaikki menee pieleen. Santerista löytyy ikäviä piirteitä ja sitten mies katoaa kokonaan jättäen kaikki laskut Nean hoidettavaksi. Asiaa selvittää komea, kiehtova ja puoleensavetävä kreetalaispoliisi, joka puhuu sujuvaa suomea, kiitos suomalaisen äitinsä... Vai olikohan se isänsä...
Tuolta pohjalta juoni on aika selvää pässinlihaa.
Juonessa oli hetkensä, muuten en varmaan olisi tätä harlekiini-tyyppistä höttöä jaksanut lukea alusta loppuun, varsinkin kun moneen kertaan ihmettelin mielessäni sitä tavaramäärää, mitä yhdellä ihmisellä voi olla mukanaan kahden viikon lomamatkalla. Mitä ilmeisimmin vähintään matkalaukullinen kenkiä, toinen laukullinen kosmetiikkaa ja vaatekaapillinen erilaisia asuja rantavaatteista juhlagarderobiin. Lentoyhtiöillä on rajoituksensa matkatavaramääriin, mutta toki rahalla voi ostaa lisäpakaaseja. Nealla on uponnut euro poikineen lisämatkatavaramaksuihin.
Nean hotellinjohtajan sukunimi on Tsimpimpakis. Ukko on yrmeä ja lievästi sanottuna omituinen, mutta miksi ihmeessä hänelle piti tuollainen nimi mätkäistä? Onko muka oikeasti olemassa Tsimpimpakisien sukukunta?
Hirveästi en tätä kirjaa kyllä lukuelämyksenä hehkuta, sen verran oli kankeita lauserakenteita ja tönkköä juonenkehittelyä. Plussaa oli vain miljöö, johon tarina sijoittuu, eli ihana Kreeta. Kannessakin on kuva Santorinilta, että siinäkin mentiin sitten vähän vierestä... Hyvä yritys, mutta ehkä enemmän intoa kuin aitoa taitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti