Loma pak... matkalaukussa

Jokainen loma loppuu aikanaan ja niin tämäkin. Viimeisenä perjantaina ajatukset olivat jo tavaroiden pakkaamisessa, tuliaisissa ja lauantaisessa kotiinlähdössä. Matkalaukullinen tavaraa on nopeasti kasassa, joten koko päivä ei tähän askareeseen tuhraantunut. Hyvin oli aikaa tehdä viimeinen kierros Hanian vanhan kaupungin kujilla ja ostaa vielä viimeiset tuliaiset. Yhä löytyi ennennäkemättömiä paikkoja tai ainakin uusia kuvakulmia. Olo oli kyllä vähän samanlainen kuin ensimmäisen kuvan kissalla.

Näitä mekkoja ihailin joka päivä, mutta yhtään vaatetta en ostanut uimapukua lukuunottamatta. Varsinkin ylärivin oikeanpuoleinen mekko yritti huudella ostoksille, mutta olin järkähtämätön.

Ensimmäisenä lomapäivänä näin Kormoranos Bakery Cafessa viereisen pöydän turistien syövän kataifi-leivonnaista jäätelöllä. Näytti erikoiselta, mutta herkulliselta. Silloin päätin, että sitä maistan minäkin ennen kotiinpaluuta. Meni kyllä ihan viime tippaan, ennen kuin tilaisuus tarjoutui. Puolitettiin annos sedän kanssa ja se oli ihan oikea päätös. Leivonnainen oli hyvää, mutta todella makeaa.

Rentoja kissoja oli Kreeta pullollaan. Kaikki piti kuvata, heh.

Muutkin mukavat kohteet piti ikuistaa muistikortille. Ihan älytön määrä valokuvia tulikin napsittua. Suunnilleen 1500.

Kukkia kuvasin vielä enemmän kuin kissoja. Jokainen bougainvillea oli ikuistamisen arvoinen ja jokainen unikko persoonallinen yksilö, joka ansaitsi tulla ikuistetuksi.

Kaikki rauniot piti tietenkin kuvata, vaikka totta puhuen ovat aika saman näköisiä näin asiaan vihkiytymättämän mielestä... Hanian satamassakin löysimme vielä viimeisenä päivänä merenkulkumuseon vierestä uusia kuvattavia kohteita. Ja pitihän tuo majakkakin saada kuvaan tästäkin perspektiivistä.

Aika hurja parveke. Ei minkäälaisia kaiteita. Kotimaassa tuo olisi varmasti käyttökiellossa.

Nämä jäivät jälkeemme, kun pakaasimme kuskasimme lauantaiaamuna pois lomakodistamme. Tosin kirjat vein ihan itse aulan kirjapöydälle muille lomalaisille lukuiloksi. Hortensian jätin siivoojalle tipin viereen keittiön pöydälle.

Huvittelimme vielä kävelemällä kauemmas keskustasta kurkistamaan sen suunnan rannan. Pikkukiveä ja vaahtopäitä. Ei niin mainio uida kuin oman hotellin viereinen hiekkaranta.

Hotellihuone pitäisi kuvata aina saapumispäivänä, kun se oikein on laitettu meitä varten kuntoon. Mutta Iro-apartementoksen huoneistomme näytti kyllä hyvältä vielä lähtöpäivänäkin.

Makkari

WC

Parveke

Näkymä ovelta huoneistoon.

Näkymä ovelta rappukäytävään.

Keittiö

Keittiö toisesta suunnasta

Makkari toisesta suunnasta

Setä jäi huilailemaan, kun täti lähti vielä uittamaan varpaitaan kotirannan laineisiin. Kiva tämä Nea Choran ranta.

Viimeisen illan päivällinen syötiin kivassa Ela-tavernassa, jossa tarjoilija sanoi meille heti kättelyssä, että jos emme pidä ruoasta, siitä ei tarvitse maksaa. Muutenkin henkilökunta oli iloista ja huumorintajuista ja paikassa oli hyvä fiilis.

Tilasin gyros-lautasen, se kun aiemmilla reissuilla on ollut tosi hyvää, mutten vielä ollut tällä kerralla sitä herkkua syönyt. Alkupalaksi puolitimme kreikkalaisen salaatin ja tsatsikin. Kun pääruoka tuli, tiesin heti, etten millään jaksaisi syödä kaikkea. Valtava annos!

Kun olimme tosi kauan odottaneet, että tarjoilija tulee kysymään, joko olemme valmiit ja viemään astiat pois, että voisin samalla pyytää laskun, pitkästyin odottamaan ja vinkkasimme tarjoilijan paikalle. Kun pyysin laskua, hän oli olevinaan hirveän hämmästynyt: "Miksi? Ettehän edes ole lopettaneet vielä?"

Ennen laskua pöytään tuotiin jälkiruoksi jäätelöannos ja tietenkin rakit.

Vatsat pinkeinä vyöryimme takaisin hotellille hoitamaan viimeiset pakkailut ja hortensian kuvailut.

Lauantaiaamuna olimme kadun varressa hyvissä ajoin odottamassa lentokenttäbussia. Meille oli annettu aikataulu, että bussi tulee klo 8.10, mutta toivottu, että olisimme paikalla kymmenen minuuttia aikaisemmin. Olimme etuajassa varmaan reilut 15 minuuttia ja olipa hyvä, että olimme. Bussi nimittäin poimi vähän ennen kahdeksaa kaksi matkustajaa 50 metriä ennen meitä ja ihmettelin jo, miksi meitä ei oltu ohjeistettu menemään samaan paikkaan. Kun olimme kadun varressa sen näköisinä, että mekin haluamme kyytiin, bussi pysähtyi kohdallamme, ja opas kysyi olimmeko tulossa Apollo-matkojen kyytiin. Kun vakuutin, että kyllä, hän meni hyvin hämmentyneeksi ja pistäytyi takaisin bussiin. Hetki sitten kyytiin nousseet olivatkin Tuin turisteja ja olivat siis väärässä bussissa, Kävi vain mielessä, että kuinkahan meille olisi käynyt, jos olisimme saapuneet paikalle nipin napin ajoissa tai hetkisen myöhässä... Noinkohan olisimme edelleen Haniassa?

Lentoasemalla olimme oikein oivaan aikaan ja saimme kävellä suoraan tiskille tekemään lähtöselvityksen ja jättämään matkalaukut hihnalle. Ihan yhdessä hujauksessa olimme jo ohittaneet turvatarkastuksen ja siirtyneet kansainväliselle puolelle. Lentokin lähti aivan ajallaan, joten sujuvammin ei kotiinpaluu olisi voinut alkaa.

Tällä kertaa istuin ikkunapaikalla, joten napsin matkalta muutaman kuvan, vaikka maisemat olivatkin melko yksitoikkoiset, heh.

Näin on koko reissu saatu taputelluksi täpötäyteen blogimatkalaukkuun ja aurinkoisista viikoista muistuttaa vain kellonranteen alle jäänyt valkoinen rantu. Tuliaisina toimme mukanamme auringon ja lämmön. Olisihan ollut vallan epäreilua nauttia niistä kokonaiset kaksi viikkoa itse ja jättää muut suomalaiset osattomiksi tästä autuudesta.

Ei kun vain uudesta matkasta haaveilemaan...