Eilen oli vapaapäivä, ihanaa! Odottelin kuopusta kylään, mutta flunssa vei lapselta voimat ja matkustusinnon, Olin vähän , että mitäs nyt...? En ollut erityisesti etukäteen miettinyt ohjelmaa viikonlopulle, sillä isommalla porukalla aika menee ihan huomaamatta.
Kotosen setä kotiutui yötyöstä niin, että vaihdoimme lennossa nukkumisvuoroa. Minä nousin ylös ja puoliso kävi koisaamaan. Minun oli siis keksittävä hiljaista tekemistä kotona tai poistuttava ulko-oven ulkopuolelle.
Ensin istuin kunnon tovin neulomassa ja katselin ikkunasta ulos. Näytti sankalta lumisateelta ja whatsuppissa väitin esikoiselle täällä satavan lunta. Tiesin lämpötilan jälleen kerran nousseen nollan yläpuolelle ja lumisohjossa kahlaaminen ei houkutellut. Pelkäksi sohvaperunaksi en halunnut koko päiväksi jäädä, joten hilasin ahterini ylös ja puolipakotin itseni kävelylle kohti kirpparia.
Astuttuani ovesta ulos, älysin että lumisade oli ollut pelkää päänsisäistä kuvitelmaa. Tienoon peitti niin sankka sumu, ettei tosikaan. No, loskassa ei tarvinnut tarpoa, joten tomerasti lähdin taivaltamaan kohteeseen. Maisema ei ollut erityisen kuvauksellinen, mutta kuitenkin niin salaperäisen kiehtova, että olihan sitä käytävä kuvia räpsimään.
Seuraavaa kuvaa ottaessa ajattelin, että kyllä. Kyllä siellä on rautatiesilta ja Olavinlinna. Pakko olla. On ne sentään sen verran kookkaita ja jykeviä rakennelmia, ettei niitä kukaan yön aikana ole voinut muualle hilata.
Jos nyt ei Olavinlinnaa sumun seasta erottanutkaan, Kalkkuinniemen talot näyttivät olevan vielä kutakuinkin paikoillaan.
Matkan joutuessa alkoi näyttää siltä, että koko kaupunki on kadonnut!
Tässä pitäisi jo näkyä koko joukko kerrostaloja!
No, onneksi kaikki oli paikallaan. Kympintorin kirpparikin.
Aikani kierreltyäni poistuin putiikista mukanani kirjailtu koristetyynynpäällinen (2 €), pullalautasen kokoinen lasinen Nanny Stillin Tupru-sarjan lautanen (1 €), pieni virkattu liina (0,50 €) ja iiiiso puola kullanväristä metallilankaa askartelutarkoituksiin (5 €).
Löydöistäni tyytyväisenä palasin kotiin ja eipä aikaakaan, kun setäkin jo kömpi ylös yöuniltaan. Vai oliko ne päiväunet? Jos on yön työssä ja nukkuu päivällä, ihminen kyllä nukkuu yöunet valoisaan aikaan, Mutta päiväunet ovat vain lyhyet nokoset, joten ei kai niitä päivällä nukuttuja yöunia voi päiväuniksi kutsua. Vai voiko?
Lähdimme autoilemaan Luotojärven suuntaan heti kun kerkesimme. Äiti oli paistanut valtaisan määrän mahtavan hyviä riisipiirakoita ja pääsimme niillä heti herkuttelemaan. Veljenikin oli paikalla puunajo mielessään, mutta malttoi sentään istahtaa kahvipöytään kanssamme. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa!
Kahviteltuamme teimme äidin kanssa suunnitelmia kevään varalle. Taas on yksi mukava meno tiedossa!
Äiti on älyttömän ahkera neuloja ja nyt oli valmistunut parit uuden näköiset pitkät villasukat. Alkuperäinen ohje oli Kodin Pellervosta, mutta äiti oli vähän soveltanut... Sinikirjavat ovat upeat, melkein voisi sanoa että Suomi 100 -sukat!
Voi miten kaunis tuo kirjontatyö <3 Villasukat <3 Mutta kaikista kuvista on toinen kuva suosikkini :D :D :D
VastaaPoistaJuu, Olavinlinna on mahtava näky säällä kuin säällä :D
PoistaIiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihanat sukat!! Mie halluun!!!
VastaaPoistaSiun pittää vihjasta mammulle :)
Poista