sunnuntai 31. toukokuuta 2015

... ja suvi suloinen


Maailma on nyt niin hennon vihreä, kaunis ja raikas. Luonnossa voisi kulkea loputtomiin ihastellen kasvun käynnistymistä ja kuunnellen lintujen konserttia. Metsä ja luonto lataavat akkuja paremmin kuin mikään muu. Mutta on se ihan kummaa, miten nopeasti viikonloppu hurahtaa ja taas on työaamu edessä. Mutta tänään vielä nautittiin vapaasta olemisesta ja kesän lähestymisestä.

Setä ajeli aamulla hakemassa esikoisen eilisiltä riennoiltaan. Pikaisesti tehty esikoisen juhlakampaus oli kestänyt koko päivän ja oli vielä yön nukkumisenkin jälkeen edustuskelpoisessa kunnossa. Minä tein letitykset ja kuopus taiteili upean nutturan. Koska kampaus jäi kuvaamatta edellisenä päivänä, esikoinen vetäisi juhlamekon vielä päälleen ja korjasimme unohduksen tänään. Nuttura oli yön jäljiltä pitänyt kasata uudelleen, joten kuvissa ei ole se alkuperäinen luomus.




Kuvaussession aikana kuopus kerkesi punoa voikukista seppeleen.





Illasta ajelimme mummolan rantasaunalle kylpemään ja uimaan. Vesi järvessä oli edelleen hyvinkin raikasta eikä siellä pitkiä aikoja tehnyt mieli lillua. Mutta maisema oli taas niin kuvauksellinen!





Ja metsästäkin löytyi monen monta kukkaa!









Metsikössä vaellellessani muistelin Risto Rasan runoa

Antaisin sinulle kukan,
mutta täällä on niitä niin vähän,
vain oravalle marja ja ketulle leipä.
 

 
 
Huomenna onkin jo kesäkuu. Minulle tulee töissä taas uusia opastettavia, sedän työrytmiä muutetaan jälleen kerran, esikoinen lentää takaisin maailman ääriin ja kuopus astuu kesätyökenkiin. Elämä on...



Raakakakku


En yleensä keiku trendien kärjessä enkä edes lähimaillakaan. Herään uusiin tuuliin hitaasti ja kömpelösti. Raakakakuistakin kuulin ensimmäisen kerran varmaan jo reilu vuosi sitten. Tutkailin reseptejä ja kauhistuin ainesosia... kaikki kovin kalliita!

Mutta kuinka ollakaan, törmäsin tässä päivänä muutamana kiehtovaan uuteen reseptiin, joka suorastaan vaati kokeilemaan. Kyseessä oli raakakakku, no bake -kakku. No... eihän sitä paistaa tarvinnut, mutta kyllä se minusta leipomista oli. Ehkä saivartelen?

En ole esikoiseni veroinen kielioppi-intoilija, mutta tuskastun ja joskus harmistunkin aivan ilmiselvien yhdyssanojen kirjoittamisesta väärin. Mietinkin kakkua tehdessäni, että on tosiaan eri asia, kerrotaanko kahvipöydässä olleen raakakakku vai raaka kakku. Saivarteluako vai oman äidinkielen arvostamista?

Mutta siis asiaan! Monenlaista piti kaupasta hankkia, että tätä uutta ihmettä pääsin leipomaan. Kookoskermaa metsästin peräti kolmesta kaupasta, ennen kuin onnisti. Ja siitä kolmannestakin kaupasta ostin vihonviimeisen purkin, joten hyllyyn jäi vain tyhjä aukko.


Ohje oli jälleen kerran pienempään vuokaan kuin omistan, joten piti taas soveltaa. Ensinnäkin olisi pitänyt jauhaa palasiksi 1,5 dl cashew-pähkinöitä, mutta jauhoin varmaankin 2,5 dl. Kaurahiutaleitakin laitoin ohjetta runsaammin. Siksi myös kookosöljyn määrää piti hieman lisätä. Myös hunajaa laitoin kukkupäisen lusikallisen. Valmis massa ei tuntunut lainkaan rasvaiselta, pikemminkin pelottavan irtonaiselta.



Täytettä en voinut kovinkaan paljon enempää tehdä, sillä kermaa sain vain sen 2,5 desin purkin ja mustaherukkarahkaa olin ostanut vain ohjeen opastamat kolme purkkia. Mutta limejä laitoin kahden sijaan kolme ja valkosuklaata 150 gramman sijaan molemmat levyt kokonaan eli 200 grammaa.




Kakku sai rauhassa jähmettyä jääkaapissa yön yli. Aamulla varovaisesti kurkistin, että mitä siitä on tullut... eihän sisuksessa ollut edes liivatelehtiä avustamassa hyytymisessä. Vaan niin vain oli sisus muuttunut kiinteäksi!

Siirsin kakun vuoasta alustalle ja poistin leivinpaperisuikaleet. Koristeeksi mustaherukoita ja sitruunamelissaa ja ei kun syömään!







Kakku oli todella hyvää ja raikasta. Eikä sitä syötyä tullut ollenkaan ähky olo. Enhän ollut lisännyt siihen sikkarettakaan sokeria ja rasvaakin oli yllättävän vähän eikä jauhoja ollenkaan. Namskis! Teen toistekin!

Ylempänä jo linkitin reseptin, mutta tässäpä vielä koko komeus törkeästi Arlan sivuilta kopioituna versiona:

Reseptistä valmistuu 10 annosta

Mustaherukkaraakakakku

Pohja

  • 1 12 dl cashewpähkinöitä
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa

Täyte

  • 2 limeä
  • 150 g valkosuklaata
  • 3 rkl kookosöljyä
  • 2 12 dl kookoskermaa
  • 3 prk Arla Keittiö mustaherukkarahkaa

Koristeeksi

  • mustaherukoita
  • kookoslastuja
  • minttua

Ohjeet

Pyöräytä pähkinät murskaksi blenderissä tai rouhi veitsellä. Pehmennä kookosöljy mikrossa. Sekoita pähkinärouheeseen kaurahiutaleet, kookosöljy ja hunaja.
Pingota kapean (18–20 cm) irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Painele pohja vuokaan ja nosta jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Raasta limeteistä kuori ja purista mehu. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita suklaan joukkoon kookosöljy. Vaahdota kookoskermaa minuutin ajan sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon rahkat ja limen mehu sekä kuori. Lisää valkosuklaa-kookosöljyseos koko ajan vatkaten.
Kaada täyte pohjan päälle kakkuvuokaan. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin. Anna kakun hyytyä yön yli.
 

lauantai 30. toukokuuta 2015

Jo joutui armas aika


Tänään kirmasivat kesälaitumille pienet ja isommat koululaiset ja heidän opettajansa, ylioppilaat saivat lakkinsa ja suvivirsi raikui. Tai toivottavasti raikui... oli pitkästä aikaa sellainen vuosi, etten ollut kuulolla. Toki kuitenkin juhlimaan pääsin, kun serkun poika sai lakkinsa ja koko kourallinen sukulaisia oli kutsuttu saavutusta juhlistamaan.

Meilläkin on aihetta pieneen juhlaan, sillä esikoinen matkusti maailman ääristä kotikonnuille osallistuakseen parhaiden ystäviensä lakkiaisiin. Hän kotiutui aamuyöllä ja jo aamupäivällä lähti taas ollakseen paikalla h-hetkellä. Onneksi edes aamulla ennätimme viettää tovin aikaa koko perheen kesken ja huomenna on vielä päivä uusi. Jo maanantaina hän taas lentää takaisin töihin.

Minulla oli aikomuksena valmistella tänään kasvimaa kylvöjä varten, mutta niin vain aikomukseksi jäi. Tämän päiväinen sää oli ihanan aurinkoinen ja melko lämminkin, joten ylioppilasjuhlista kotiuduttuamme pohkeita poltteli päästä pyöräilemään. Ajattelinkin, että odottakoon kotityöt ja puutarha, baanalle oli päästävä! Polkaisin reilun 20 kilometrin lenkin pitkin kaupungin katuja ja nappasin samalla pari kesästä kertovaa kuvaa.


Siellähän halataan! Sitä en huomannut kuvaa ottaessani...

Yhdellä tornilla on erivärinen hattu! Linnan remontti etenee... mielenkiintoista nähdä, mikä kattojen väri lopulta tulee olemaan.







Kesä on kotipihassakin. Norjanangervot kukoistavat täydessä loistossaan ja luumupuussa on ihanan paljon kukkia. Omenapuut ovat jo nupullaan, samoin japaninruusukvitteni. Kohta kukkii koko maa!










Punaherukoita näyttäisi tulevan jättisato, jos pölyttäjiä riittää eikä pakkanen hönkäile enää.




Onnea, iloa ja aurinkoa kaikille uusille ylioppilaille, muille valmistuneille sekä koulunsa päättäneille. Hyvää kesää ihan joka ikisille! Olkoon tuleva kesä ikimuistoinen ja onnistunut!