Jos on joulukorttien lähettäminen vähenemään päin, niin sama trendi tuntuu olevan aikuisten lahjojen vaihtamisessa. Tiedän todella monien päättäneen, että aikuisille ei osteta joululahjoja. Minusta lahjojen miettiminen ja hankkiminen on niin mukavaa, että menisi joulu pilalle, jos en kenellekään saisi lahjoja laittaa.
Ymmärrän kyllä sen, että kaikilla on kaikkea eikä kukaan tarvitse mitään. Kestävän kehityksen suunta olisi kuluttamisen vähentäminen. Silti olen iloinen, että suku pitää perinteestä kiinni edes pikkuisen... Lahjojen määrä on toki vuosien saatossa vähentynyt, samoin ne ihmiset, joiden kanssa paketteja vaihdetaan.
Aika monta pakettia tämä aikuinen sai.
Puolisolta lahjakortin nastakenkäkauppaan ja älykellon.
Kuopukselta uusia keittiöpyyhkeitä:
Esikoiselta pienen kissapussukan ja Rajattoman uuden joululevyn:
Isältä ja äidiltä sponsorirahaa kulttuurielämyksiin sekä heidän häälahjamaljansa, jota olen aina ihaillut sekä iso kimpale juustoa.
Kummitädiltä ihana peltipurkki täynnä teetä, suklaata ja tervalta tuoksuva tonttu.
Esikoisen kummitädiltä jalkakylpypommeja (onneksi mukana oli selostelappu, mietin näet jo, että onkohan nämä syötävää vai jotain muuta, heh) ja käsirasvaa.
Työkaverilta Marimekon logokassi ja koirille iso kasa leluja ja herkkuja. Koirien lahjat eivät päätyneet kuvaukseen.
Toiselta työkaverilta iso kasa salmiakkia ja hedelmäkarkkeja sekä geelisukat. Jotenkin kävi niin, että karkit hävisivät parempiin suihin ennen kuin ehdin niistä kuvia napata.
Kolmannelta työkaverilta iso suklaarasia ja Savonlinna-kalenteri. Myös koirat saivat herkkuja lahjaksi. Niin hyviä olivat, että ne on jo syöty...
Semmoisia lahjoja tänä vuonna. Kuvista puuttuu vielä sedän veljen lahoittamat hirvenlihakimpaleet, sillä ne on piilotettu pakastimeen. Aika ylenpalttista, joten lienen ollut kiltti... Mitenhän käy tulevan vuoden kiltteyden ja lahjojen kanssa? Jää nähtäväksi.
