Taide kuuluu kaikille

Ryminä-ryhmä on rantautunut kaupunkiin! Mielettömän hieno juttu, sillä taitavat tekijät värittävät betoninharmaata kaupunkiympäristöä omien näkemystensä mukaisesti kaupungilta ja Liikennevirastolta hankittujen lupien puitteissa. Uutta ilmettä ilmestyi tällä viikolla neljään paikkaan keskikaupungilla.

Upein teos mielestäni on Kisalinnan seinässä uiskentelevat kalat.

Tottinkadulla, entisen pääkirjaston välittömässä läheisyydessä on maalaus, johon on kopioitu savonlinnalaisittain legendaarinen graffiti. Joitakin vuosia sitten puretun viljasiilon seinässä luki "Elvis oli kala" niin kauan kuin jaksan muistaa.

Eniten katutaidetta ilmestyi Ruislahden kiertoliittymän viereen, rautatien alikulkukäytävään. Näissä töissä on älykännykällä kuvatessa esiin tulevaa lisättyä todellisuutta. En ole ladannut puhelimeeni QR-koodien lukuohjelmaa, joten en vielä päässyt kokeilemaan tätä uutta tekniikkaa.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy vielä maalareiden välineitäkin.

Olin liikenteessä loistavassa kesäsäässä, mutta se ei kuvaamisen kannalta ollut ollenkaan otollista. Aikamoiset varjot jäi kuviin, eikä sille mitään mahtanut.

Vanhan aseman viereiseen kallioseinämään on ilmestynyt tuijottavat kasvot. Onkohan tämä työ vielä kesken? Tuo valkoinen alue kaipaisi mielestäni vielä jotain...

Ihmiskäsistä tulee hienoa jälkeä, mutta luonto on lahjakas taiteentekijä myös. Työmatkan varrelta ja kotipihasta löysin seuraavat taideteokset.

Ihan itse löysin!

Viimeisimmät kirppislöytöni ovat vähintään puolentoista viikon takaa ja edelleen esittelemättä. Kympintorilla kävin jälleen yhtenä lauantaina tekemässä pienellä rahalla hyödyllisiä (no, siitähän voidaan olla montaa mieltä...) hankintoja.

Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkari Surunpotku 3 €, Katja Saarion Kultakeramiikalle suunnittelema romanttinen muki 4 € (tämä oli ehdottomasti liian kallis, mutta koska minulla on the suunnitelma, tämä on siihen tärkeä osanen) ja E-kirjain muki 0,50 €, koska molempien tyttärien nimet alkavat E-kirjaimella. He tuskin ovat mukista yhtä innoissaan kuin äitinsä... Molemmat mukit näyttivät upouusilta, minkäänlaista käytön jälkeä en niistä löytänyt.

Masain kesäinen tunika oli kirppisvaatteeksi ryöstöhintainen. 15 euroa kirppisvaatteesta on hirmuinen hinta, mutta menin ostamaan sen, koska juuri silloin kesä näytti rantautuvan tänne pohjoisenkin ja oli sellainen olo, että jotain kivaa uutta kesäistä olisi saatava vaatekaapin täydennykseksi. Sovitin asua ja totesin sen olevan kuin minulle tehty. Pitkin hampain päädyin ostopäätökseen ja kassalla myyjätär ihasteli ostostani ja sanoi sen olevan todella halpa Masain vaatteeksi. Minähän en koko merkistä aiemmin tiennyt mitään, mutta nytpä Googleteltuani tiedän. Masai on tanskalainen vaatemallisto, jotka valmistetaan Masain omissa tehtaissa korkealaatuista luonnonmateriaaleista tarkan tuotevalvonnan alaisuudessa. Tunikassa oli ostohetkellä ikävän pistävä ominaishaju, jonka todellakin toivon pesussa lähtevän. Muuten meni 15 euroa Kankkulan kaivoon.

Desigualin lepakkohihainen ja aivan uuden veroinen neule maksoi vain 3 €. Tätä kutsuisin suorastaan löydöksi, sillä nämäkin vaatteet kauppojen rekeillä ovat tyyriimmään hintaluokan riepuja.

Valkoinen Libero-pupu ja ruskea, pörröinen Bukowski-pupu maksoivat euron kappaleelta. Ison pupun ostin kuopuksen koiralle leikkikaveriksi ja hyvin kelpasi. Bukowskin pitkäkorvaa en vain voinut jättää kodittomaksi, euron hinta siitä oli niin pikkuinen. Mitään käyttöä minulla ei tälle pehmoeläimelle ole tiedossa, mutta ehkä valan sen joskus betoniin tai ehkä vain säilytän sen pääsiäiskoristeluja silmällä pitäen.

Pupujen väliin ahdistettuna murjottaa minikokoinen nalle, joka pieneen kokoonsa nähden oli tyyris. Mininalle maksoi 1,50 € ja sehän on oikeasti avaimenperä. Siihen virkaan en mesikämmentä valjasta vaan mielessäni välkkyy jo pidempään suunnitelmissa ollut askarteluprojekti. Jos projekti joskus oikeasti käynnistyy, takuulla raportoin siitä sitten täällä.

Mikä siinä onkin, että näiden kirppislöytöjen metsästys on kummallisen kiehtovaa puuhaa? Onneksi aika pieni pahe...