Tykkään työstäni kuin hullu puurosta, mutta viime ajat olen painiskellut ajan riittämättömyyden kanssa. Haluaisin niin paljon olla mukavan sosiaalinen ihminen, joka ehtii tekemään myös kaikenlaisia kivoja käsityö- ja askartelujuttuja vaikka kuinka paljon ja matkustelemaan ja reissailemaan ja pitämään kodin ja puutarhan tiptop-kunnossa ja samoilemaan metsissä ja luonnossa ja keräämään marjoja ja leipomaan ja säilömään ja kirjoitelemaan kortteja ja ehkä jopa kirjeitä ja... Maailma on täynnä mieleistä tekemistä, mutta aika on turhan rajallinen luonnonvara.
Lomallani oli hyvä alku. Heti metsäilyä, marjastusta ja sosiaalisuutta. Loma jatkuikin samoissa merkeissä. Loman kulkuun vaikuttaa tietenkin aina oma perhe ja ihan kaikki ennakkosuunnitelmat eivät toteutuneet erinäisten kompromissien jälkeen. Sinänsä suunnitelmat tehdäänkin aina muutettaviksi, joten en jaksa stressata asiasta.
Nyt on meneillään viimeinen lomaviikko ja paniikkinappula on pohjassa. Enhän minä mitään ehtinyt!! Monta kivaa juttua jäi muiden kivojen juttujen alle. Vielä on muutama päivä jäljellä ennen kuin on taas palattava sorvin ääreen enkä millään osaa päättää, mitä olisi viimeisinä vapauden päivinä järkevintä tehdä.
Koko kodin perusteellinen siivous olisi yksi tärkeä työ, sillä nyt on jo luvattoman pitkään pinnattu tässä asiassa. Huomenna olisi tarkoitus tarttua härkää sarvista, imuria letkusta, mattoja kulmista, lattialuuttua varresta ja pölyrättiä kurkusta.
Tosin ensin olisi lyhennettävä kuopuksen vanhan huoneen ikkunaan uudet verhot. Samalla, kun ompelukone on jo valmiiksi esillä, pitäisi ommella surauttaa valmiiksi myös kuopuksen uuden keittiön ikkunaverhot ja uusi rahin päällinen.
Lisäksi meillä on levällään tavara jos toinenkin, sillä nyt kun kuopus on muuttanut pois ja esikoinenkin pistäytyi ja kävi taas kotikonnuilla olevat tavaransa tiukalla seulalla läpi, näytti siltä, että emme selviä ilman kirppispöydän vuokraamista. Taistelin tätä kylmää totuutta vastaan kynsin ja hampain, sen verran työlästä on tavaroiden hinnoitteleminen, kuskaaminen kirpparille ja pöydän päivittäinen järjesteleminen, Eikä se pöydän vuokrakaan ole erityisen halpa...
Koska esikoisesta on kirppispöytää valmisteltaessa suunnaton apu, teimme eilen pikapäätöksen pöydän vuokraamisesta. Aamupäivällä kävimme kysymässä Kympintorilta vapaata pöytää ja iltapäivällä meillä oli siellä jo tavarat esillä.
Hyvä alku! Ensimäiset tuotteet kävivät kaupaksi saman tien kun pakaasit oli kannettu pöydän liepeille. Mitään ei vielä ollut purettu esille, mutta niin vain ohi kulkenut ihminen löysi itselleen mieleistä ostettavaa.
Tänään vietiin esikoinen linja-autolle lähtemään Jyväskylän kautta takaisin maailman ääriin. Samalla käytiin tsekkaamassa pöydän tilanne ja viemässä sinne lisää tavaraa. Tällaiselta siellä näytti tänään täydennyksen jälkeen:
Mutta oikeastaan otsikossa pitäisi olla molemmat sanat kirjoitettuna isoilla alkukirjaimilla, sillä kaiken tämän alkuhöpötyksen jälkeen päästään asiaan. Eli kahville.
Esikoisen kanssa päätimme maanantaina käydä vähän kaupungilla. Ostoksia emme juurikaan tehneet, keskityimme vain katselemaan. Mutta kahvihampaan kolotuksesta ja suolenmutkassa mekastaneesta nälästä ei selvitty katselemalla. No, se olikin oikeastaan mainiota, sillä olimme jo etukäteen haaveilleet uuteen Alku-kahvilaan tutustumisesta.
Alku on perustettu samaan kiinteistöön ja samalle paikalle, josta kohta kaksi vuotta sitten loppui kirjakauppa Knut Posse.
Olimme esikoisen kanssa liikkeellä vilkkaaseen aikaan, joten en saanut otettua kuvaa, miltä miljöö nyt näyttää ulospäin. Entistä julkisivua voi käydä muistelemassa vaikka täältä (klik).
Sisäpuolelta kiinteistö oli muuttunut ihan eri näköiseksi ja vau, miten hienoa siellä olikaan! Ja mitä herkkuja olikaan tarjolla! Kahvilassakin oli aika paljon asiakkaita, joten en kehdannut kovin näkyvästi kuvata, mutta kun vihdoin olimme saaneet valittua syöminkimme ja pääsimme pöytäämme istumaan, nappasin pari kuvaa vähän kuin puolisalaa...
Koska valitseminen oli tehnyt tuskaa emmekä millään meinanneet osata päättää suolaisen ja makean syömisen välillä, päätimme syödä sekä että. Eli kun herkulliset leivät oli nautiskeltu, oli makean jälkipalan vuoro. Minä olin jo nielaissut kaiken kahvinikin, vaikka kahvimuki olikin ihanan reilu. Otin santsikupin ja ilokseni siitä veloitettiin vain 50 senttiä.
Esikoinen valitsi juomaksi teetä ja hän sai sitä isossa mutterikannussa. Aikani tuijotettuani pannun pohjaa, se alkoi näyttää kovin kuvaukselliselta...
Tällä päivällä oli hyvä alku, sillä heti aamusta hyppäsimme autoon sekä setä, että esikoinen että tätikin. Autoilimme vanhempieni luo, että esikoinen näki isovanhempiaan vielä ennen paluuta Lontooseen. Äiti oli paistanut tänään ihania, suussasulavia riisipiirakoita ja pääsimme heti niillä herkuttelemaan.
Kahvittelun jälkeen lähdin sedän ja isäni kanssa Lipettiin puukuorman tekoon, Meillä kun on täällä kaupunkikodissakin puilla lämpiävä sauna, ajoittain on käytävä täydennystä hakemassa. Hommassa oli hyvä alku, sillä kolmeen pekkaan työ joutui ripeästi. Pinosta löytyi muurahaispesän perustukset ja vanha ampiaispesä. Muurahaiset saivat häädön, mutta jos ampiaispesässä olisi ollut asukkaita, häätö olisi tullut varmaan meille häiritsijöille...
Lipetissä kisaili ilmassa perhosia ja sudenkorentoja. Muutaman perhosen sain pyydystettyä kameralla, vaikkei tehokkaampi objektiivi ollut mukana tälläkään kertaa. Lisää perhoskuvia sain, kun palasimme tuvalle. Olipa hyvä alku. vaikka sudenkorennot eivät kuvattaviksi suostuneetkaan.
