tiistai 31. joulukuuta 2019

Lahjoja


Jos on joulukorttien lähettäminen vähenemään päin, niin sama trendi tuntuu olevan aikuisten lahjojen vaihtamisessa. Tiedän todella monien päättäneen, että aikuisille ei osteta joululahjoja. Minusta lahjojen miettiminen ja hankkiminen on niin mukavaa, että menisi joulu pilalle, jos en kenellekään saisi lahjoja laittaa.

Ymmärrän kyllä sen, että kaikilla on kaikkea eikä kukaan tarvitse mitään. Kestävän kehityksen suunta olisi kuluttamisen vähentäminen. Silti olen iloinen, että suku pitää perinteestä kiinni edes pikkuisen... Lahjojen määrä on toki vuosien saatossa vähentynyt, samoin ne ihmiset, joiden kanssa paketteja vaihdetaan.

Aika monta pakettia tämä aikuinen sai.

Puolisolta lahjakortin nastakenkäkauppaan ja älykellon.



Kuopukselta uusia keittiöpyyhkeitä:


Esikoiselta pienen kissapussukan ja Rajattoman uuden joululevyn:




Isältä ja äidiltä sponsorirahaa kulttuurielämyksiin sekä heidän häälahjamaljansa, jota olen aina ihaillut sekä iso kimpale juustoa.


Kummitädiltä ihana peltipurkki täynnä teetä, suklaata ja tervalta tuoksuva tonttu.


Esikoisen kummitädiltä jalkakylpypommeja (onneksi mukana oli selostelappu, mietin näet jo, että onkohan nämä syötävää vai jotain muuta, heh) ja käsirasvaa.


Työkaverilta Marimekon logokassi ja koirille iso kasa leluja ja herkkuja. Koirien lahjat eivät päätyneet kuvaukseen.


Toiselta työkaverilta iso kasa salmiakkia ja hedelmäkarkkeja sekä geelisukat. Jotenkin kävi niin, että karkit hävisivät parempiin suihin ennen kuin ehdin niistä kuvia napata.


Kolmannelta työkaverilta iso suklaarasia ja Savonlinna-kalenteri. Myös koirat saivat herkkuja lahjaksi. Niin hyviä olivat, että ne on jo syöty...


Semmoisia lahjoja tänä vuonna. Kuvista puuttuu vielä sedän veljen lahoittamat hirvenlihakimpaleet, sillä ne on piilotettu pakastimeen. Aika ylenpalttista, joten lienen ollut kiltti... Mitenhän käy tulevan vuoden kiltteyden ja lahjojen kanssa? Jää nähtäväksi.

Katoavaa kansanperinnettä?

 

Sähköpostin ja tekstiviestien myötä ihmisistä on tullut laiskoja joulukorttien lähettäjiä. Mutta kyllä minä ainakin aikuisten oikeasti ilahdun enemmän meille Kotosille osoitteella lähetetystä joulutervehdyksestä kuin persoonattomasti kaikelle kansalle Facebookissa toitotetusta hyvän joulun toivotuksesta. Siksi vielä itsekin joulukortteja postitan. Mutta välillä mietin, pitäisikö jättää kortti lähettämättä niille, jotka ovat jo tästä perinteestä päästäneet irti. 

Myös postilakko juuri ennen joulua sai itsenikin miettimään tulisiko tästä vuodesta poikkeus totuttuun. Onneksi lakko loppui niin, ettei se lopulta vaikuttanut joulupostin kulkuun lainkaan.

Ihastuttavan monta korttia löysi perille Kotosen postilaatikkoon.

Itse tehtyjä:


Omista kuvista tehtyjä:


Lumiukkoja:



Katja Saarion taidetta:


Minna Immosia:


Virpi Pekkalaa:


Yksi Pekkalan korteista ilahdutti erityisesti. Lähettäjä oli entinen postcrossing-ystävä, jonka kanssa ei viime aikoina ole tullut pidetyksi mitään yhteyttä. Tykkäämme molemmat Virpi Pekkalan korteista ja tämä joulukortti oli tällainen hieno luukkukortti:



Tuli tonttujakin:


... ja eläimiä:


... jopa tonttuja ja eläimiä samoissa kuvissa:


Yhdeltä työkaverilta sain näin hienon joulutoivotuksen, jossa näyttäisi poseeraavan itse Laku omassa persoonassaan:


Tuli taloja talvimaisemissa:


...ja talvimaisemia. Sveitsin kummilta tuli kortin kylkiäisenä myös hieno kalenteri, jossa on kuvituksena Sveitsin vuorenhuippuja.


Tuli puolukoita:


ja ystävyyttä:


Kiitos kaikille joulupostia lähettäneille! Pieni kortti on iso ilo!

Aaton ulkoilut - pääosassa Lumi

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, ulkoilimme aattona koirienväsytyslenkin Luotojärvellä. Sää oli jälleen tuhnuinen ja sohjoa, mutta onneksi oli lunta!


Laku kulki jälleen omia polkujaan, mutta Lumi pysytteli ihmisten vierellä ja innosti meitä leikkiin. Lumin mielestä on vallan hupaisaa saalistaa ihmisten heittelemiä lumipalloja, joten sitä leikkiä leikittiin vähän väliä.

Ja nyt sitten tulee monta kuvaa Lumista, joka oli sopivasti hollilla kameren tähtäimessä.













Välillä kuvasin vesipisaroita männyn oksissa. Luontokin itkee surkeaa talvea.




Löytyi matkalta luonnon tekemää taidettakin. Polulla köllötteli tällainen kala... tai mikä liekään.



Välillä koiralapset pistivät tappeluksi joulurauhasta välittämättä.





Yritimme saada kuvia siitä, kun Lumi nappaa lumipalloja ilmasta, mutta ei oikein onnistunut...




Joulurauhaa niin ihmisille kuin eläimillekin tuikkii pienet valot aitan seinustalla. Joulurauhaa!