Pulmupuolukat

Pahoittelen, mutta tämä postaus unohtui syksyllä tekemättä ja julkaistaan nyt ikään kuin viivästyneenä. Mutta koska olen totaalisen hurahtanut Pulmupuolukoista tehtyyn marjarahkaan, ajattelin nostaa herkun esille, vaikkei nyt enää mikään marja-aika olekaan.

Molemmat Suomessa asuvat kummitätini ovat jo useamman vuoden ajan hehkuttaneet Pulmupuolukoiden puolesta. Siis maailman helpoin tapa säilöä puolukat. Marjat ja paketillinen Pulmu-palasokeria hämmennetään sekaisin ja jätetään viileään tekeytymään. Puolukoita ei edes tarvitse survoa.

Jo olisin melko kovakorvainen kummilapsi, jos en vähitellen alkaisi itsekin uskoa säilömistapaan, vaikka en puolukoiden ylin ystävä ole ollutkaan. Niinpä syksyllä kävin miltei viime tipassa isän ja äidin kanssa raapaisemassa marjamättäiltä 6 -7 litraa ylettömän kypsiä ja hurjan herkullisia puolukoita. Kotona yhdistin ainekset ja nostin ämpärin sisältöineen visusti kannella peiteltynä terassille.

Sörsseliä piti hämmennellä silloin tällöin. Tuppasi unohtumaan, sankko kun ei ollut jatkuvasti silmissä. Mutta näköjään ei haitannut, vaikkei joka päivä seosta huomioinutkaan. Sinne ne sokerit somasti vähitellen liukenivat.

Yhden matkamuistopuukapustan onnistuin hämmennellessäni katkaisemaan, sen verran oli sinkeää massaa.

Yhtenä syksyisenä päivänä sitten sain huomata, että sokerit olivat sulaneet ja marjoista oli tullut keittämättä ja tilsimättä somasti survosta.

Maistelin.

Ai nam! Ei ollenkaan vihlovan happaman kirpakkaa, vaan somimmoilleen raikasta ja makeaa. Kyllä ne kummit tiesivät!

Syksyn viileydessä marjasankko sai oleskella terassilla ja sisusta verotin silloin tällöin. Mutta kun pakkaset alkoivat tehdä talvea, piti marja-aarre siirtää sankosta purnukoihin ja jääkaappiin.

Samalla tekaisin ihan älyttömän hyvää puolukkarahkaa koko kipollisen. Eli kahden desin kermapurkki vatkataan vaahdoksi, sekaan purkillinen rahkaa ja reilusti Pulmupuolukkaa ja ei kun ääntä kohti. Tosi hyvää!

Setä ei tykkää rahkasta eikä puolukoista, joten tyttöjen asustellessa maailmalla, joudun syömään koko annokssen ihan yksin. Voi harmi. (Kuulethan äänestäni sarkastisen vivahteen?)