Lapaset Kenkäverossa

Kaikkea se harrastaminen teettää! Varsinkin tämä bloggaaminen...

Muutaman kerran olen vilauttanut postauksissa tekeillä olleita Lapasesta lähtöö Savossa -vihkosen Kenkävero-lapasia. Nyt ne valmistuivat. Sain päähäni pinttymän, että lapaset on kuvattava esikuvansa äärellä, kuten tein Olavinlinna-lapastenkin kanssa. Koska meillä ei ollut sunnuntaille erikoisia suunnitelmia ja sääkin oli vaihteeksi harmaan kurja ja tihkusateinen, oli joutava päivä autoilla Kenkäveron tietämille ja viedä samalla vanttuut kuopukselle käyttöön.

Ensin höyrytin lapaset kevyesti ja sillä pelastin pinnan kauniimmaksi. Kirjoneuleen neulojana olen vielä noviisi ja työhön jää selvä käsityön leima. Eli neulepinta ei ole niin tasainen kuin voisi toivoa. Mutta kevyt silitys auttoi tosi paljon ja lopputulos oli siedettävä.

Koska keli oli harmaa ja ankea, kuvienkin väritys pappilan pihalla on aika ankea. Aina ei onnistu tuo luonnonstudion olosuhteiden järjestäminen parhaaksi mahdolliseksi.

Kenkäveron pappilasta kerrotaan lapasvihkossa seuraavaa: "Tämä ei ole ainoastaan Suomen suurin puupappila, vaan koko kristikunnan kaunein pappila" totesi Suomen marsalkka Mannerheim, kun vieraili Kenkäverossa ruustinna Tilda Lauhan vieraana vuonna 1942. Hengen viljelystä ja kulkijoiden kestitsemistä on jatkunut Kenkäverossa aina 1400-luvulta lähtien, jolloin paikalle rakennettiin ensimmäinen pappila."

Hetken aikaa ihasteltuamme kaunista rakennusta ulkopuolelta, astuimme ovesta sisään tunnelmalliseen kodikkuutta henkivään rakennukseen. Vatsoissamme tuntui olevan tyhjää, joten korjausta asiaan oli saatava. Tällä kertaa ohitimme herkkuvitriinit suvereenisti ja tilasimme ruokaisampaa naposteltavaa eli oikeaa lähiruokaa. Pappilan hampurilainen sisältää pariloitua Kenkäveron myslileipää, pihvin Roinilan jauhelihasta, cheddarjuustoa, tomaattia, maustekurkkua, marinoitua punasipulia, rapeaa salaattia sekä yrtti- tai valkosipulimajoneesia.

Tilauksen tehtyämme siirryimme salin puolelle odottelemaan annoksiamme. Silmäkarkkia oli aseteltu pöydille ja sienille.

Kenkäveron nimikkolapasetkin asettuivat nätisti pöydän kulmalle kuopuksen pipon kanssa.

Pienen odottelun jälkeen hampurilaisemme saapuivatkin. Ei ollut elämäni edullisin burgeri, mutta luultavasti paras ikinä syömäni. Nam!

Herkuteltuamme pistäydyimme myymälän puolella ja sieltä mukaani lähti - yllätys - lankaa! Kuopus osti pikkuisen karkkia ja setä löysi maisteltavakseen Kekkonen-olutta. Pitkään emme voineet poissa viirailla, sillä kuopuksen koiravauva oli kotona itsekseen ja oli jouduttava katsomaan, mitä sille kuului.

Hyväähän sille kuului ja pienestä palleroisesta koiravauvasta on kasvanut jo honteloinen hassu teini.