Jo joutui joulukuu

Perjantaina, joulukuun ensimmäisenä päivänä sain ryhtyä polttamaan joulukalenterikynttilätontun lakkia lyhyemmäksi ja avata lemmikkimessuilta saadusta Suomen Kennelliiton joulukalenterista ensimmäisen luukun. 

Kynttilää piti niin kovasti kuvata ennen tulen sytyttämistä, että varsinaiset liekkikuvat jäivät ottamatta.  Ainainen kaamoshämäryys on kuvaajalle haaste, salamavalo syö elävyyden ja ilman salamaa kuvista tulee epätarkkoja ja keltaisia. Silti pitää yrittää!

Perjantaina olin töissä viiteen ja käymättä kotona välillä jatkoimme työkaverin kanssa ammattiyhdistyksen tarjoamaan pikkujouluruokailuun Häppäriin eli Happy Time -pubiin. Enpä ollutkaan siellä koskaan ennen käynyt, joten ihan hyvä käydä tutustumassa vähän kaupungin menomestoihin. Paikka oli yllättävän pieni ja aika nukkavieru, mutta ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli paljon.

Tilaisuuden aluksi saimme nauttia lämpimät glögit.

Ruuat sai itse kauhoa seisovasta pöydästä valtavan kokoiselle lautaselle. Biljardipöydän päälle katettu kattaus notkui toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja ja yksi jos toinen kokosi lautaselleen muhkean keon popsittavaa. Täpötäyden ruokalautasen kuvaaminen unohtui, mutta tuskin näky olisi ollutkaan harmonisen houkkutteleva. En nimittäin yhtään keskittynyt asetteluun, vaan siihen, kuinka sain lautaselle mahdutettua kaiken sen, minkä jo silmilläni olin ahnehtinut.

Jälkiruokakahvi oli hyvää, mutta leivonnaiset herättivät hilpeyttä. Jos varsinaista ruokaa oli ollut tarjottimet kukkuroillaan, jälkipalaleivokset olivat niin pieniä, että melkein olisi suurennuslasia tarvittu niiden löytämiseen. Jokaisella pikku palasella ei ollut edes kermavaahtoa eikä suklaamyslirouhetta.

Syötyämme istuimme vielä hetken viettämässä iltaa, mutta seuraavan aamun aikainen herääminen työpäivään kummiteli mielen perukoilla, joten ihan ihmisten aikoihin suunnistimme kotiin. Kotipihassa oli ihanan lumista ja jouluista.

Vaan eipä taida tätä pumpilimaista lumisuutta olla enää pitkään tarjolla, jos säätieteilijöitä on uskominen...