Ite tein ja ehkä purinkin

Myönnän, olen neulomisriippuvainen ja virkkausaddikti. Koko ajan on oltava joku käsityö vireillä. Langan työstäminen uuteen olomuotoon on rauhoittavan meditatiivista ja pitää olon onnellisena ja tasapainoisena. Päivä alkaa hyvin, jos ennen töihin lähtöä ehtii neuloa muutaman silmukan.

Kirjamessureissulla aloittelin Dropsin Fabel -langasta sinisävyisiä Broken seeds -sukkia. Kun ne olivat pois puikoilta, otin käsittelyyn samaa lankaa eri väreissä. Kun harmaa ja punakirjava vyyhti olivat vierekkäin, niistä kuvittelin saavani aikaiseksi tontun tossut, mutta neuleeksi tehtynä värikäs lanka ei enää niin suunnitelmaan taipunutkaan. No, ei sillä niin väliä!

Punakirjavan langan kanssa tuskailin muutenkin. Värien vaihtumiselle ei millään meinannut löytyä rytmiä ja säännönmukaisuuttaa. Saadakseni kutakuinkin samanlaiset parit, piti toisen vartta neuloessa katkoa lankaa ja etsiä kerän sisältä paremmin jo valmiin sukan raitoihin sopivaa sävyä. Varsissa huomaa, että ensimmäisen punaisen langan jälkeen tuli ensimmäiseen sukkaan harmaa  raita ja toiseen sukkaan vihreä raita. Pyrin saamaan punaiset raidat suunnilleen samoille paikoille. Kantapään jälkeen ilokseni kakkossukan väritykseen löytyi sama rytmi kuin ensimmäisessä.

Sinisävyisten sukkien kirjavassa langassa rytmi ja värijärjestys löytyi paljon helpommin.

Näiden kaksien sukkien välillä yritin virkata Isoäidin neliöt ja uudet kuviot -kirjan ohjeella piristävää kaulusta. Kaapissani on useita tummansinisiä neuleita, jotka värikkäällä kauluksella muuttuisivat aivan uuden näköisiksi.

Kun kaulus oli ohjeen mukaan valmis, se todellisuudessa oli vielä aivan liian pieni. Lanka oli paljon ohuempaa kuin ohjeessa. Nyt mietin, puranko koko tekeleen vai jatkanko sitä omasta päästä vähän kuin pontsoksi. Nähtäväksi jää, kuinka käy.