Tarpeellista ja tarpeetonta

Syksyllä pidin kirpparipöytää kahdeksan (tai ehkä yhdeksän) viikkoa ja pääsin eroon todella monesta meille tarpeettomaksi käyneestä kapineesta. Olisi voinut luulla, että kaappeihin olisi tullut ruhtinaallisesti tilaa moisen tyhjennysoperaation jälkeen. Avaruus säilytystiloissa on silti silkkaa utopiaa, vielä jäi omaisuutta Kotosen kotiin yllin kyllin. Olen hamstraaja luonnoltani, vaikka usein tuskastunkin tavarapaljouteen. 

Kirppareiden kiertäminen on kiehtova harrastus. Saatan mennä kirpputorille etsimään jotain tiettyä tavaraa, jolle olisi tarvetta. Sitähän ei myyntipöydiltä tietenkään löydy, mutta huomaan astuvani kirpparin ovesta ulos mukanani kassillinen muita löytöjä, joita en edes tiennyt tarvitsevani. Ostokriittisyys on kyllä hioutunut aikaa myöten enkä enää haksahda halpaan hintaan tai ylettömään söpöyteen ilman tarkkaa harkintaa. Mitä nyt joskus pikkuisen lipsahtaa...

Viime viikkojen löydöt esittelen nyt ja tässä:

Kuvasta tosin puuttuu iso nippu itsenäisyyspäivänsinisiä virkattuja liinoja, koska ne olin jo kiikuttanut pyykkikoriin.

Internetin sisustusryhmissä on syksyn aikana hehkutettu valopulloja. Menin ja ostin sitten minäkin pullonkorkkivalot, jotka osoittautuivat hyvinkin helpoksi ja halvaksi tavaksi sisustaa valoa syksyyn. Ongelmaksi tuli, ettei meillä tietenkään ollut tarpeeksi kivoja sisustuselementiksi sopivia lasipulloja. No, hätähän ei ole tämän näköinen, sillä kirpputorit pursuvat erilaisia purkkeja ja purnukoita. Alakuvan pullot ostin Pelastakaa lapset -kirpparilta 0.50 €/kpl.

Pienet tuikkulyhdyt löytyivät Mikkelistä Ajaton-kirpparilta ja nämä ovat suoraan sanottuna älytön ostos. Joka huushollissa lienee tuikkukippoja enemmän kuin laki sallii. Meillä ainakin on enemmän kuin ikinä tulen tarvitsemaan. Silti ostin nämä kippokolmoset, maksoivat yhteensä euron. Niissä kun on niin höpösensöpöset joulutekstit ja sopivat oivallisesti blogijuttujen kuvitukseksi.

Ajattomalta adoptoin meille myös pörröisen nalleherran kolmella eurolla. Tarvitsinko? En todellakaan! Mutta kun bongasin lelun myyntipöydältä, sieluni silmin näin sen saman tien istuskelemassa työhuoneen sängyn päällä. Sinne se sopisi ja sinne se kuuluisi. Tunne painoi järjen äänen kuulumattomiin ja koditon nalleraukka matkusti mukanani meille.

Älyttömistä älyttömin ostos oli Kympintorilta löytynyt kiinalainen kaappi. Se maksoi kokonaista 20 €, joka on ehdottomasti liikaa mistään kirppistavarasta. Kaappi on kokopuuta ja siisti, napakka ja topakka. Se napotti kiertelyn alkupäässä pöydällä ja sinne sen ensin jätinkin. Mutta kierrettyäni kaikki käytävät ja katseltuani kaikki houkutukset, palasin kuitenkin takaisin kaapin luo. Mielessäni oli muhinut ajatus: muilla on tonttuovet, mitäs jos minulla olisikin tonttukaappi?

Kuten kuvista näkyy, mukaanhan se oli otettava.

Ajattomalta löytyi myös retrohenkinen, mutta uusi peltipurkki olemattomaan 20 sentin hintaan. Minulla on kotona jo yksi samaa sarjaa, joten tietenkin sen kaveriksi ostin toisen. Sisustustaulu löytyi Mikkelin Reaali-kirppikseltä ja maksoi vain kaksi euroa. Mauri Kunnaksen Tonttuorkesteri-palapeli huhuili Pelastakaa lapset -kirpparilla ja siitä maksoin euron.

Tuossa tekstitaulussa on yksi harmi. Hintalappu oli teipattu tekstin päälle tavallisella teipillä ja sitä poistaessani repäisin tietysti mukaan tekstipintaakin. Pitänee jotenkin korjata vaurio, mutta harmittelen kyllä kovasti myyjän ideaa laittaa hinta etupuolelle taulua.

Tupperwaren uusi termosmuki odotti ostajaansa Ajattomalla 1,50 eurolla ja pieni peltisankko Pelastakaa lapset -kirpparilla eurolla.

Vaatekaapissa on vajausta, mutta silti en edes kirpputorilta ole löytänyt mieleistä ja sopivaa ostettavaa muutamaa paitaa lukuun ottamatta. Ajattomalta ostin tällaisen hauskan asun, jonka kuvasin tarkoituksella selkäpuolelta. Takana on halkio, jonka alta vilkkaa vaalea kangas, ikäänkuin aluspaita. Pulitin paidasta kokonaista kuusi euroa, joka tuntuu isolta rahalta. Mutta paita on kuin uusi ja kaupoissa uusien vaatteiden hinnat ovat ihan hirveitä.

Huomattavasti kohtuullisemman hintaisia vaatehankintoja tein Kympintorilla. Raitaneuleinen takki irtosi viidelläkymmenellä sentillä ja se on sen verran pientä kokoa, ettei harmikseni mahdu minulle. En enää nykyään osta tytöille vaatteita, sillä pieleen menee kuitenkin, mutta näin huokean neuleen ostin riskillä kuopusta ajatellen. Jospa se kelpaisi sittenkin? Jos ei, niin ei siinä iso raha mennyt hukkaan.

60 senttiä maksaneeseen uudenveroiseen t-paitaan mahdun kyllä. Kummalliset kuviot, mutta hyvät värit. Eiköhän tuota tule hintansa edestä pidettyä...

Sellaista enemmän ja vähemmän tarpeellista tavaraa olen Kotoselle kantanut. Valopulloista ja tonttukaapista kerron lisää joskus toiste.