Kaks mimmii män Mikkelii

Kun keskiviikkona serkun kanssa istuimme ex tempore -kahvilla, kehittelimme yhteistä tekemistä perjantaillekin. Päätimme pistäytyä naapurikaupungissa kaupoilla, koluamassa kirppareita ja moikkaamassa kuopusta, joka on serkun kummityttö ja serkun poitsun kummi. Liikkeelle lähdettiin heti aamusta, kun serkku poimi minut kyytiin kotipihasta puoli yhdeksän aikoihin. Matkanteko sujui mukavissa merkeissä, sillä lumi ja talviaikaan käännetyt kellot valaisivat matkaamme.

Mikkeliin on matkaa sata kilometriä. Eihän noin pitkää reissua voi tehdä ilman kahvitaukopysähdystä. Eihän?

Koska TeaHouse of Wehmais ei ollut meille aamuvirkuille vielä auki, ajelimme Siiskosen leipomon Punaisen piipun kievarille. Siellä valitsin vitriinistä perinteiseen tapaan paahtopaistisämpylän, koska se nyt vaan on niin hyvää. Joulun lähestymiselle annoin jo pikkusormen valitsemalla makeaksi kahvileiväksi luumutortun. Eikä ollut huti sekään valinta, leivonnainen oli ihanan rapea ja silti herkullisen mehevä.

Aloitimme ostoskierroksemme Mikkelissä mahdollisimman "takaa", eli perimmäiseltä kirpparilta, jonka nimi on Ajaton. Se on ihastuttavan avara, siisti ja valoisa kirpputori. Pöydänvuokraajia on paljon ja tavaraa hypisteltäväksi näin ollen myös valtavasti. Onnistuimme vaeltelemaan pöytien välissä  niin kauan, että olimme molemmat asiasta aivan hämmentyneitä. Hyviä löytöjäkin sieltä poimimme mukaan, mutta niistä kerron myöhemminn

Koska aika oli jotenkin mystisesti huvennut tuolla Ajattomassa, teimme toisella kirpparilla, Reaalissa, vain pikaisen kierroksen. Silti onnistuin sieltäkin bongaamaan tuotteita, jotka oli ihan pakko ostaa. Muille kirppareille ei ajan puutteen vuoksi ollutkaan enää mitään asiaa.

Serkku heitti minut kuopuksen pihaan ja jatkoi itse poitsun kanssa matkaa lastentarvikeliikkeeseen. Minä olin luvannut lapselle koiran päivälenkityksen, joten piti olla paikalla, kun kuopus kotiutui työharjoittelustaan. Ja heti pinkaistiin pihalle koiralapsen kanssa. Voi sitä riemua, kun pääsi pitkän päivän jälkeen ulkoilemaan! Myyräjahdissa koko koiruus olisi varmaan painunut maan alle, jos olisin antanut jatkaa kaivamista.

Kun koira oli lenkitetty ja serkku oli saanut asioitua turvakaukalokaupassa, oli vihdoin ruoka-aika. Tuntematta kunnolla Mikkelin muonituspaikkoja, päädyimme torin laidalle Amarilloon, sillä nälkä oli jo sitä luokkaa, että pian olisin voinut pistellä alkupalaksi ruokalistan...

Onneksi Amarillossa kaikille ruokailijoille tuodaan nachoja ja salsaa pahinta nälkää tasoittamaan. Siitä ei ole kuvaa, sillä oli niin kiire syömään. Pääruuaksi tilasimme kaikki Amarillo Samplerit, jossa oli nachomuruilla paneroitua broilerinrintafilettä, sipulirenkaita, juustotikkuja ja jalapeno popperseja, hedelmiä, kurkkua ja ranskalaisia, dippeinä BBQkastike, salsa verde ja chipotlemajoneesi. Ruoka oli ihan syntisen hyvää ja sitä oli niin paljon, ettei kaikkea pystynyt millään ahtamaan kupuunsa hyvästä yrityksestä huolimatta.

Syötyämme tajusimme, että vielä oli juostava kilpaa kellon kanssa. Niin toinen lastentarvikeliike kuin Carlsonkin menisivät kiinni seitsemältä ja siihen oli aikaa vajaa puoli tuntia. Me kuopuksen kanssa pinkaisimme Carlsonille ostamaan tytölle ulkoiluhousuja, jotka olivat enemmän kuin tarpeen työharjoittelussa päiväkodissa. Serkku ja poitsu taas säntäsivät ostoksille lastentarvikeliikkeeseen.

Vielä piti pyörähtää niin Tokmannilla kuin Lidlissäkin ennen kuin pääsimme kotimatkalle. Vaan oli meillä ollut mahdottoman mukava höntsäilypäivä. Ihanaa, että ihmisellä on serkkuja!