Syksyn väripaletilta lumivalkoisen kautta marrasmustaan

Ennen kuin tämä syyslomaseni alkoi, lokakuun lopun maisemat olivat hyvinkin kauniit ja syksyiset.

Matkustin viikonlopuksi Helsinkiin kirjamessuilemaan ja kotikaupungissa ei ollut tietoakaan talvesta, vaikka matkan taittuessa kohti etelää lumisuus vain lisääntyi. Pääkaupungissa liukastelin jäisillä kaduilla kohti majapaikkaani esikoisen uudessa kodissa. Ennen kuin maanantaina suunnistin takaisin kotimatkalle, lumet Helsingistä olivat hävinneet. Kotimatkan edetessä lumisuus jälleen lisääntyi ja nyt oli talvi saapunut kotikonnuille. Eikä mikä tahansa loskamoska, vaan oikein kunnon kaunis lumitalvi auringopaisteineen kaikkineen.

Lehtikaalit eivät näytä säikähtäneen lunta eikä pakkasta, mutta auringonkukille on talven tuleminen ollut liikaa.

Oli vallan mainio sattuma, että vietin kesälomani viimeistä viikkoa juuri nyt. Ennätn tankata yllin kyllin aurinkoenergiaa itseeni ja pitää tehokkaan siivouspäivän niin, että tekstiilit raikastuivat rapsakassa pakkassäässä.

Koska kerran oli loma, kotihommat eivät saaneet päästä pääosaan, vaan välillä piti järjestää itselle huvitusta. Kun setä nukkui yötyön jälkeistä väsymystään, kipaisin keskiviikkona kirpparille ja teatterilippuostoksille. Koska kirpparilta löytyi jotain, jonka arvelin kiinnostavan serkkua, pirautin hänelle. Ja hupsista keikkaa, serkku olikin poitsun kanssa ihan kulmilla, joten hekin tulivat tutkimaan kirpparin tarjontaa. Lopuksi tietenkin kahvittelimme, tällä kertaa Leivintuvassa, jossa on kaupungin paras hinta-laatusuhde. Kunnon palaset kinkku-ananaspitsaa ja mustikkajuustokakkua ja iso kahvi maksoivat vähän yli viisi euroa. Ei paha, varsinkin kun oli hyvää, nam!

Kahvittelun jälkeen serkku kiirehti poitsun kanssa kerhoon ja minä lähdin lampsimaan kohti Surutonta, jossa nykyään on teatterin toimisto ja lipunmyyntipiste. Aika hienot näkymät oli matkan varrella!

Vaan entäs kun uusi viikonloppu koitti!? Talvesta ja lumesta ei ole enää tietoakaan. Maisema on melkein pelkkiä harmaasävyjä vaan. Ja vettäkin tihuuttaa.

Jos ei siellä täällä olisi jäljellä noita värikkäitä muistoja syksystä, tilanteesta olisi melkein mahdotonta keksiä mitään positiivista. Ihan on mieliala samanlainen kuin ensin jäätyneellä ja sitten sulaneella kurpitsalyhdyllä!

Mutta eipähän palele! Iloitaan vaikka siitä! Ja kynttilöitä voi polttaa ja kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan lukemaan kirjaa. Niitä kotoisia syysiloja...