Joulukuuta pikakelauksella

Olen onnistunut ohjelmoimaan joulukuuni täyteen tekemistä ja tunnelmointia. Yksi sykähdyttävimmistä hetkistä oli 15. päivä perjantaina illalla. Astelin tuomiokirkkoon iltakuuden jälkeen työkaverini, esikoisen kummitädin, kanssa. Meillä oli liput Teemu Roivaisen ja Diandran joulukonserttiin Jo syttyy valot tuhannet. Kirkossa oli satumainen tunnelma.

Konsertissa kuultiin kattava kattaus vanhoja perinteisiä ja muutamia uudempia joululauluja kahden taitavan ja valovoimaisen esiintyjän esittämänä. Kuulosti niin kauniilta ja tunnelmalliselta, että ihan kylmät väreet kulkivat pitkin selkärankaa. Konsertti oli oiva akkujenlataus keskellä kaikenlaista kiirettä. Viimeiseksi kuuntelimme mahtipontista Finlandiaa seisten ja poistuimme haltioituneina tilaisuudesta talviseen iltaan. Kyllä tällä kulttuuritankkauksella taas jaksaa!

Töihin on napsahdellut joulukortteja tasaiseen tahtiin. Yksi neuloosipotilasta ilahduttanut tuli Novita-lehdeltä.

Sunnuntaina kävimme sedän kanssa hakemassa kuopuksen ja koiran Mikkelistä joulunviettoa odottelemaan Savonlinnaan. Minä matkustin karvakorvan kanssa takapenkillä ja sain tassuterapiaa tarpeeseen.

Tuskin olimme ennättäneet autoilla perille takaisin kotiin, kun kuopuksen kanssa olimme taas lähdössä. Jälleen oli kohteena tuomiokirkko ja tällä kertaa Kauneimmat joululaulut. Onneksi olimme paikalla hyvissä ajoin, että saimme hyvät istumapaikat. Kirkko alkoi pullistella jo puolta tuntia ennen tilaisuuden alkamisaikaa ja lopulta istuimme täpötäysissä penkeissä vieri vieressä kuin sillit purkissa. Silti eivät kaikki laulunhaluiset mahtuneet istumaan.

Osa lauluista oli tyystin tuntemattomia, mutta olipa voimaannuttavaa hoilata tuttuja joululauluja ihan sydämensä kyllyydestä. Kanttorilla tosin tuntui olevan kovin kiire, sillä tempo oli niin nopea, ettei salillinen veisaavaa kirkkokansaa meinannut perässä pysyä. Parempi niin kuin liian laahaava rytmi.

Joulun lähestyminen ei ole tuntunut ollenkaan todelliselta, vaikka pientä juhlaan valmistautumista on ollut Kotosellakin havaittavissa. Päivät seuraavat toisiaan ja aatto lähenee. Aikaa valmisteluihin ei vain tunnu olevan, sillä palkkatyö haukkaa päivästä leijonanosan ja keskeneräisten joululahjojen ehättäminen pukinkonttiin on ollut tärkeysjärjestyksen keulilla. Nukkuakin pitää.

Keskiviikkona tulin kotiin aamuvuorosta ja seuraavana päivänä piti mennä töihin vasta iltaan. Siksi siinä saumassa oli sopiva väli upottaa sormet taikinaan. Tein takuureseptillä taatelikakkuja illalla.

Aamulla oli sitten hiivataikinaleivonnaisten vuoro. Heti koiran aamulenkin jälkeen iskin käden taikinaan ja tekaisin litran sämpylätaikinan ja puolen litran pullataikinan kauramaitoon, Sämpylöihin laitoin tällä kertaa edellisenä iltana keittämästäni tyrnikiisselistä oheistuotteena syntyneen tyrninkuori- ja siemenmössön. Aika hyvin upposi mössö leipomuksiin ja vähän kuin puolihuolimattomasti tuli hyödynnettyä tyrnin siemenissä olevat hyvät ainesosat.

Puolen litran pullataikinasta sai sopivasti kahdenlaisia pikkupullia. Piparipullat ovat perheemme lemppareita, mutta piparitaikinaa oli niin vähän, ettei se riittänyt alkua pidemmälle.

Leipominen on rankkaa puuhaa ja koirakaverin kanssa vähän huilasimme keittiön lattialla pullien paistuessa uunissa.

Viikolla ensimmäiset lahjat pikku hiljaa peittyivät kääröihin. Tähän päivään mennessä kaikki lahjat on vihdoin mietitty, hankittu, valmistettu ja pakattu. Niiden jakaminen maailmalle on toistaiseksi kesken, mutta onneksi aatto on vasta huomenna.

Lahjalähetyksiä on alkanut ihmeesti ilmaantua myös kotoselle. Entinen työkaveri äitinsä kanssa kiikutti tädille torstaina muhkean lahjapaketin (,jota en vielä ole purkanut) ja upean kukka-asetelman. Ihana tuo kerrottu ritarinkukka!

Ex-yökaverin lahjassa oli mukana muistaminen myös koirakaverille. Iso köysilelu, josta tuli heti hauvelin suosikki. Koira nukkuikin uuden lelunsa vieressä ja piti köydestä tassulla kiinni. Ettei vain kukaan pääse lelua pöllimään!

Niin se joulu lähenee ja kalenterikynttilätontun lakki lyhenee. Kohta jo kuuppaa kuumottaa, sillä aatto on ihan kulman takana.