Lahjojen laittaminen on mahdottoman mukavaa puuhaa. Niinpä tuli joulun alla käärittyä paperiin paketti jos toinenkin. Mutta älkää peljästykö, en aio tehdä seikkaperäistä selvitystä joka ikisestä antamastani lahjasta. Esittelen vain itse tekemäni lahjukset, muut jääköön salaisuuksien verhon taakse ja vain saajien tietoon.
Ensimmäisenä esiin nostetaan esikoiselle virkkaamani Asteri-matto. Tilasin Lankavalta uutuuden eli kymmenen kilon kartion Lilli-ontelokudetta. Tämä oli oivallinen päätös, sillä sain heilutella virkkuukoukkua vauhdilla ilman että ensin olisi pitänyt keriä vyyhdet keriksi ja hidastella aina kerän vaihdon kohdalla. Lopuksi oli pääteltävä vain kaksi langanpäätä eli aloitus ja lopetus. Ruhtinaallisen mukavaa päättelyä inhoavalle ihmiselle!
Hämmentävää tässä matossa oli, että siitä tuli pienempi kuin yhdestäkään aiemmin virkkaamistani Asteri-matoista. Liekö tämä kartiolle keritty lanka sitten aiempia Lillejä ohuempaa. Ainakin yhtä monta kerrosta matossa on kuin aiemmissakin. Onneksi ei haittaa, matto kelpaa saajalleen silti.
Lankaa kartiolle jäi vielä reilusti. Tästä syntyy vielä kokonainen toinenkin matto.
Joululahjojen hankkiminen ja valmistaminen jäi tänä vuonna todellakin viime tippaan. Millään en meinannut keksiä, minkälaisella pikkulahjalla kummejani muistaisin. Vasta hetkeä ennen kuin oli liian myöhäistä, löysin kampaajalla lukemastani lehdestä oivan pesukintaan ohjeen ja koska olin löytänyt kirpputorilta aiemmin ohjeeseen sopivaa hamppulankaa, ongelma ratkesi. Klaukkalan kummien pesukintaat valmistuivat ensin, sillä ne piti ennättää postiin.
Ohje ei toiminut ihan alkuperäisenä. Lanka oli kuitenkin erilaista kuin ohjeessa ja jos olisin tehnyt alkuperäisellä silmukkamäärällä, lopputulos olisi ollut hehtaarihanska. Lisäksi hamppulangan työstäminen oli todella työlästä ja väänsin silmukoita puikoille sormet rakoilla. Vaan periksi ei parannut antaa. Lopputulos tyydytti ja aion tehdä samanlaisen lapasen itsellenikin pesuhetkiä varten kunhan tästä joulutohinasta selvitään.
Paikallisten käsityöläisten joulupuodista ostin pesukintaiden kaveriksi vielä käsintehtyä rosmariinisaippuaa.
Pikkuisen puhuin palturia tuossa postauksen alkupuolella... On kyllä esiteltävä nämä ihkut korvakorut, jotka ostin näpertelevältä työkaveriltani ompeluksia harrastavalle serkulle.
Serkku sai myös chilimaustettua rypsiöljyä tonttupullossa. Nämä ostin messukäynnillä Helsingin messukeskuksesta, kun siellä oli maakuntien kojuja omien alueidensa erikoisuuksia esittelemässä. Kojussa oli myytävänä myös hauskoja tonttuhattuja pulloille, kaksi euroa kipale. Enhän minä tietenkään käynyt lakkeja ostamaan, kun kerran voin ne ihan itse tehdä... Kaiken hässäkän keskellä mietin, ettei se kaksi euroa sittenkään olisi kovin kallis hinta ollut.
Toinen pullo lakkeineen meni serkun veljen perheelle, siis toiselle serkulleni. Toivottavasti tykkäävät! Aine on melko ytyä!
Meillä touhuaminen on nykyään aika veikeää, sillä kuopuksen karvainen lapsi on innolla joka asiassa mukana ja tonttupullot olivat todella mielenkiintoiset!
Jouluaattoa edeltävän päivän iltana valmistui omassa kaupungissa asuvan kummitädin pesukinnas. Kirppislangoissani oli kerä joulunpunaista hamppulankaa ja heti tiesin, että se on tämän kummitädin väri. Harmikseni huomasin, että lanka olikin pelkkiä pätkiä ja sitä ei millään riittäisi tarpeeksi paljon koko kintaaseen. Piti sitten ottaa sinistä lisäksi.
Kinnas oli jo kääritty pakettiin ja toimitettu eteenpäin, kun muistin, että unohdin tehdä siihen ripustuslenkin. Voihan nenä! Näin voi käydä, kun on liian kiire. Jospa ensi jouluksi älyäisin aloittaa lahjavalmistelut ajoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti