Iloa ja valoa

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys, mutta jo koko yö meni huonoilla unilla. Nousin ylös jo ennen kellon soimista, siis ennen aamuviittä. Se kuulostaa älyttömältä ajalta heräämiselle ja sitähän se onkin. Mutta jos töissä pitää olla heti seitsemän jälkeen ja työmatkaa on neljä kilometriä käveltäväksi, liikoja ei parane sängyssä vetelehtiä.

Varhaisen aamun sää oli kuin viileää samettia. Oli oikein ilo tallustella työmatkaa leppeässä talvisäässä kaunista maisemaa ihaillen.

Töissä meillä oli erilainen päivä. Lähestyvän itsenäisyyspäivän ja 100-vuotiaan isänmaan merkkipäivän kunniaksi olimme suunnitelleet tarjoavamme asiakkaille juhlallista ohjelmaa. Aluksi oli tarkoitus, että meillä olisi ollut ihan mittava ohjelma, mutta kenelläkään ei loppujen lopuksi aika riittänyt ohjelmarungon kasaamiseen. Lopulta meille jäi toteutettavaksi parhaat palat: Puhallinorkesteri Saimaan kotimaisen viihdemusiikin konsertti ja henkilökunnan pukeutuminen kansallispukuihin.

Minä sonnustauduin äitini tekemään Pyhäjärven pukuun.

Kansallispukuihin pukeutuminen olikin oiva veto. Saimme niin paljon kiitosta ja ylistäviä kommentteja pitkin päivää, että niiden voimalla jaksaa varmasti yli kaamosajan. Meitä kuvattiinkin niin paljon, että saimme vähän vihiä siitä, miltä tuntuisi olla kuuluisa ihminen, heh.

16 soittajan ja kapellimestarin yhteinen musiikkitaidonnäyte veti paikalle paljon kuulijoita. Siinä sivussa me työntekijätkin pääsimme osalliseksi upeasta konsertista. Torvisoitto on niin juhlavaa, että melkein itketti. On onni saada tehdä töitä näin mainiossa työpaikassa!

Kotona availin joulukalenterin luukun ja poltin kynttilää.

Vihdoin sain aikaiseksi kuvata myös koristepullot, joihin jo joku aika sitten hankin pullonkorkkivalot. Eivät kyllä noissa kuvissa näytä yhtään niin kivoilta kuin oikeasti. Tällaisilla pikkuvirityksillä saa näppärästi tunnelmaa ja lisävaloa kotiin.