lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulupuuta hankkimassa

Miten pääsikään lipsahtamaan tänä vuonna ja joulukuusikatselmus jäi tekemättä lumettoman maan aikaan. Ei auttanut muu kuin lähteä tänään ennen ennustettua lumimyräkkää kuusimetsään täydellistä joulupuuta etsimään. Oikeastaan tämä lipsahus oli onni, sillä mukaan lähti koko Kotosen komppania koiraa myöten. Laatuaikaa oman perheen kesken!

Autoilimme tädin lapsuusmaisemiin heti aamupäivällä ja pinkaisimme lumiseen metsään. Pienellä koiralla oli kovin kiire ja se paineli pitkin metsätietä välillä katsellen taakseen kuin hoputtaakseen meitä hitaammin liikkuvia.




Yllättäen metsässä olikin lunta ihan kunnon kerros. Setä harppoi edellä pitkillä koivillaan ja me muut yritimme pysyä perässä. Pakkasia ei ole ollut, joten maa lumen alla oli ihan märkä ja vetinen.




"Ai miten niin lunta on polveen asti", kyseli kuopus.






"Hei emäntä, miksi sinä siellä lumella makaat? Mitataanpa pulssi!"




"Otettaisko tämä? Eikös olekin hyvä puu!?"


Liekö johtunut paksusta lumivaipasta vai ihanko oli sattumaa, mutta kaikkia miellyttänyt kuusiyksilö löytyi yllättävän nopeasti hakkuuaukon vierestä. Puu oli kaunis, mutta sen latvus oli vahingoittunut, ehkä metsäkoneen vahinko. Meille puu sopi paremmin kuin hyvin ja latvan särkymisen vuoksi se olisi ollut tuhon oma joka tapauksessa. Koska latvaan tulee tähti, pieni virhe ei meitä haittaa lainkaan.


"Tääkö me otetaan? Mie autan!?



Kuusi on kaatunut!




Paluumatka sujui miltei juoksujalkaa omia jälkiä seuraten.



Esikoinen kantoi kuusipuun autolle isänsä kaverina.





Puun löydyttyä päädyimme kahvittelemaan vanhempieni luo. Siellä oli käynnissä tehokkaat piirakkatalkoot, kun äiti, isä ja kummitäti ahkerovat taikinan ja riisipuuron kimpussa.







Äidillä oli tuvan pöydällä upeita joulukukkia vaikka kuinka! Sveitsiläinen ystävä oli lähettänyt muhkean joulunpunaisen kukkapuskan Interfloran kautta.





Kuusipuinemme autoilimme jo alkaneessa lumipyryssä kotiin mutkan kautta. Käväisimme serkun luona toimittamassa perille jouluyllätyksiä. Siellä Kotosen setä vertasi kättään puolivuotiaan pieneen kätöseen. Aika suloista!


Kotona meitä odotti lumella sokerihuurrettu talo. Ihan oikean joulun näköistä!



Nyt kuusi sulaa autotallissa ja kinkku paistuu uunissa. Huomenna on jouluaatto ja meilläkin päästään rauhoittumaan joulun viettoon. Hyvää joulua ystävät!

6 kommenttia:

  1. Hyvää ja rauhallista joulua Teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tunnelmallisia joulupäiviä Kylätielle!

      Poista
  2. Aivan ihana kuusenhakureissu teillä ❤ Mulla oli astetta karumpi: Nappasin kirkon takapihalta ylijäämäkuusen, minikokoisen ja harvan, kuljetin sen kotipihaan työkamusen takaluukussa. Mutta tuossa se kuitenkin seisoo permannolla ja tuo iloa ❤

    Ja jos joku ihmettelee, mitä ihmettä minä jouluyönä täällä koneella istun ja kommentoin, niin voin kertoa, että olen pikkuisen sairastunut flunssaan, yskin ja aivastelen tässä aikani kuluksi, kun ei vielä uni suostu tulemaan... Onneksi olen lomalla!

    Joulurauhaa Kotoselle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sairastaminen on kurjaa, mutta vielä kurjempaa on, jos tauti tulee jouluvieraaksi. :( Parane pian! <3

      Hyvää joulua ja monta kuppia hyvää kahvia sinullekin! <3

      Poista
  3. Ihana kuusenhakureissu! Mekin tarvoimme lumisohjossa samaa asiaa suorittaen tänä vuonna, mutta (ehkä kelihaasteista johtuen) kuusi löytyikin tosi nopsaan. Nämä on näitä joulun parhaita juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin koko perheen yhteinen joulukuusenhakureissu on joulun kohokohtia. :) Laatuaikaa tärkeimpien ihmisten kanssa <3

      Poista