Säilöjän säkeet

Joka talvi tuumaan:

kunhan päästään uuteen syyshuumaan,

en herukoita kerää ja maijaan heitä,

en yhtä ainoaa mehulitraa keitä.

Entisiä mehuja on tolkuton määrä,

onhan täti aina säilöessään kohtuuton häärä.

Vaan entäs kun saapuu uusi syys?

Tätiin iskee taas hamsterin sinnikkyys...

Talven varalle on saalista haalittava pulloon ja purkkiin,

eipähän pula ja puute iske Kotosen nurkkiin.

Vaapukoita, mansikoita, herukoita,

on paljon hyviä mehumarjoja noita.

Litran jos toisenkin jo mehua herutin,

kävi vallan kuumana hella ja mehunkeitin.

Kovin jännää on kuuman mehun pullotus,

kiehuvan liemen lasipulloon lirutus.

Varovaisuus on tärkeä tikki,

tällä kertaa vain yksi pullo risahti rikki.

Mustikkämättäillä metsässä lepää sielu ja mieli,

marjoista leivotuista herkuista kiittää massu ja kieli.

Viime sunnuntain saaliista ison osan pisti kuopus pakkaseen,

mutta kyllä siitä riitti lisuketta vielä pariin leivonnaiseen.

Pienten mustikkapiiraiden resepti on hyvin yksinkertainen,

mutta lopputulos on herkullinen.

Vehnäjauhoja, kaurahiuteleita, leivinjauhetta on kuivina aineina taikinassa,

voita ja kermaviiliä lisäksi makua antamassa.

Mustikoihin lisätään perunajauhoa pikkuisen

ja sokeriakin ihan hippunen.

Sitten leivonnainen hetken uunissa paistuu 

ja pian suussa herkku hyvältä maistuu.

Jos oikein haluaa arjelta niskan taittaa,

niin silloin tietysti pikkuisen vaniljajäätelöä kuuman piiraan päälle täti laittaa...

Liikaa pyörittelin perunajauhoissa mustikkaa

joten piti vielä tehdä muffinitaikinaa.

Esikoisen englannintuliaiset pääsivät käyttöön pitkästä aikaa

ja niin sain muffineihin ikään kuin kahvikuppitaikaa.

Ja sitten siirrymmekin sujuvasti runoudesta proosaan. Sen väitän hallitsevani paremmin...

Eilen oli postilaatikkoon ilmestynyt hämmentävää postia. Pullea kirje, jota en todellakaan osannut odottaa ja vielä Inge Löökin hulvaton mummokortti, ja sekin tuli yllättävästä osoitteesta.

Helsingissä järjestettiin viime viikonloppuna kansainvälinen postcrossing-tapaaminen ja sitä varten oli painatettu omakuvapostimerkki ja olipa erikoisleimakin. Yksi tälläinen erityinen harvinaisuus siis saapui tänne itäisen Suomen perukoille, vaikka olen nykyään enemmän entinen postcrossari. Olin hyvin otettu ja iloinen tästä huomionosoituksesta ja ajattelen lämpimästi kiitollisuudella Riittaa, joka on tämän ilon takana. Kiitos!

Pullean kirjeen lähettäjä on kortin lähettäjän kaima... Turkissa lomalla lekotellut blogisisko oli kuuman auringon alla muistellut minuakin lämpimästi. Niinpä sain yllätystuliaisia!

Life is sweet :) Niin makea muistikirja (resepteille?) ja kirjanmerkkitarroja. Ihanat! Kiitos Rita!