Poppamummon keitokset

Voisi vissiin olla paikallaan varoituksen sananen. Nyt tulee höpötystä ihan sydämen kyllyydestä!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, väittävät vanhat viisaat. Hah, en usko! Muuten viime päivien puuhat olisivat olleet valmiit jo aikapäiviä sitten. Mutta eivät olleet. Eivät, vaikka väripaketit ovat olleet laatikossa odottamassa toimeen pääsemistä jo keskimäärin vuoden... Ja osa värjäystä odottaneista vaateripaleista on ollut tässä huushollissa jo luvattoman kauan.

Kun pohdiskelin ja suunnittelin vaatteiden värin vaihtamista, mieleen tuli omalaatuisia keitoksia keittelevä poppamies... Ison padan ympärillä nahkarumpuineen tanssimassa ja loitsuja lukemassa. Tähän mielikuvaan lienee syynä kouluaikaiset värjäyskokeilut. Silloin värjäsimme kankaita käsin ja liemet lilluivat ämpäreissä ja saaveissa ja väripataa sisältöineen piti ahkerasti hämmennellä. Eikä lopputuloksesta koskaan voinut olla täysin varma. Vähän arpapeliä koko kokkailu, kuten arvelen olevan myös taikakeitoksia tekevän shamaanin poppailu.

Poppamiehestä ajatus siirtyi sanaan poppa. Siis eihän se ole ollenkaan oikea sana, vaan jotkut aikuiset höpäjävät lapsilleen, että kuuma on poppa. "Älä koske kynttilään, se on poppa!" tai "Varo grilliä, se poppaa!" 

Lapsi ei vähällä elämänkokemuksellaan tiedä, mitä tarkoittaa poppa tai popata. Kun pieni sormi sitten on käynyt kuumassa kahvissa tai hellan levyllä, lapsi oppii mistä on kysymys. Sitten tuleekin toinen ihminen ja varoittaa, ettei juuri paisettua pullaa kannata täyttä suullista haukata, kun se on kuumaa. Kuumaa? Kitalaen palettua rakkuloille, lapsi oppii, että kuuma olikin sama kuin poppa.

Tästä pähkäilystä en tullut hullua hurskaammaksi, jäin vain miettimään, onko poppamies oikeasti kuitenkin kuumamies???

Tämän huonosti rokkaavan ja pahasti poppaavan sivupolun jälkeen päästäänkin itse asiaan!

Miltei vuosi sitten kävimme Tallinnassa naisporukalla, äiti, kumminen, serkku ja minä. Oli hyvä reissu! Pääsin käymään Karnaluksissa ensimmäistä kertaa enkä meinannut osata ostaa ollenkaan oikeita asioita, sillä käsityötarviketaivas lumosi ensikertalaisen. Jotenkin onnistuin parkkeeraamaan itseni väripakettien eteen ja niinpä niitä tuli ostetuksi ihan useampi paketti. Kotona oli tosin jo yksi kirpparilöytö eli musta väriaine suoloineen.

Siltä samaiselta reissulta löytyi myös valkoinen neuletakki kirpparilta. Takista puuttui yksi nappi, mutta se ei haitannut, sillä aloin heti suunnitella takin tuunaamista uudeksi. Valkoinen ei ole minulle se luontevin väri, joten ajattelin värjätä takin ja samalla voisin vaihtaa siihen toisenlaiset napit.

Oman vaatekaapin syöveistä löytyi lisää väärän värisiä vaatteita väripaljuun uimaan. Vaaleanpunaiset farkut olivat ostaessa olevinaan hauska ajatus reilu vuosi sitten, mutta käytössä minua häiritsi possunpunaiset pullevat kinttuni, joten housut joutuivat viettämään enemmän aikaa vaatekaapissa kuin varsinaisessa virassaan. Mutta jospa värjäisin ne farkunsinisiksi...?

Paketin tuoteseloste lupasi värjätä 600 grammaa tekstiiliä tummaksi ja 1200 grammaa vähän vaaleammaksi. Laitoin samaan satsiin Tallinnan tuliaistakin ja possunpunaiset farkkuni. Vaatteiden lisäksi koneeseen meni 500 grammaa ruokasuolaa ja väripulveri, joka oli hyvinkin vaalean näköistä jauhetta. Ja ei kun jännittämään! Niin oli jännää, etten muistanut kuvia ottaa!

Voi miten olinkaan kuplivan iloinen, kun vaatteet sain kaivella pois pyykkikoneesta! Ensin olin pyörittänyt pesuohjelman väriaineiden kanssa ja heti perään vielä toisen ohjelman, jolloin ylimääräinen väri huuhtoutui pois. Koneesta löytyi kaksi hämmentävän hyvin värjäytynyttä, hämmentävän hyvän väristä vaateripaletta!

Siitä innostuneena halusin laittaa seuraavan värjäyserän tekeytymään saman tein. Oli vain tässä välillä pitänyt pistäytyä kirpparilla ostamassa vaalea neuletakki väripaljuun pantavaksi. Takki on tuossa alakuvassa hameen vieressä. Lisäksi mylläsin vaatekaapissa ja löysin kaksi t-paitaa samaan satsiin värjäytymään.

Nyt en ollut ihan yhtä täpinöissäni, vaan napsin jopa muutaman kuvan elävöittämään kertomusta. Alapuolella olevassa kuvassa on vaatteet alimmaisena, suolaa vasemmalla ja väripulverit oikealla. Kun kone käynnistyi, vaalea väriaine suorastaan räjähti liilan sävyiseksi. Hieman huolella hytkäytti. jotta violettiakos näistä nyt tulisikin...? Piti tulla merensinistä!

Haa, lopputulos ei ollut ollenkaan liian liila, vaan juuri oivallisen oikea sinisen sävy. Nythän oikein innostuin ja heitin seuraavaan värjäyserään vanhan valkoisen takkini ja valkoisen pellavapaidan ja puuterinpunaisen värijauheen.

Jotain meni myttyyn... Possunpunaiset farkut piti värjätä farkunsinisiksi, mutta vielä enemmän pikku porsaiden värisiä tuli näistä rytkistä. Hupsis! Sitä paitsi takin värjäystulos oli niin epätasainen kuin olla voi. Huppu oli kaikkein pinkein (pinkki, pinkimpi, pinkein) ja takin selkäosa melkein valkoinen. Ohhoh! Voihan nenä!

Pieleen menneestä värjäysoperaatiosta ei selvitä muuten kuin uudella värjäyksellä. Kaivelin jemmoista vanhan kirppisostoksen, siis Nizorin mustan nestemäisen väriaineen. Pitikin lukea käyttöohje huolella, sillä tämän aineen kanssa toimittiin ihan eri tavoin kuin Dylonin. Mutta vaikeaa ei ollut nytkään.

Hyvin mustalta näytti pyykkikoneen rummussa värjäyksen aikana...

Lopuksi ongin rummusta esiin mustaksi muuttuneen valkoisen takin. Sen entisestä elämästä muistuttavat vain keinokuitulangalla ommellut valkoiset tikkaukset ja valkonen vetoketju. Esikoiselle veistelin, että pitänee permanent-tussilla väritellä tikkaukset piiloon ja idean siihen sain esikoiselta itseltään, joka olisi halunnut värjätä valkoisen hameensa vihreäksi, mutta se ei onnistunut, koska vaatteen materiaali oli keinotekoista.

Pyykkikone oli uskollisesti jyskänyt monta ohjelmaa peräjälkeen ja valitettavasti kumiosat olivat ottaneet vähän itseensä. Sitä väriä siis.

Siksipä seuraavaksi olikin pyykkikoneen kylvyn vuoro. Pyykkikoneen pesuainetta rumpuun ja 60 asteen kirjopesuohjelma käyntiin.

Siellä ne pohjalla lilluvat pesupulverit

Autiolta näyttää tyhjän koneen pesuohjelman pyöriessä rummussa. Kyllä siellä vähän vaahtoa näkyy, jos tarkkaan katsoo.

Pyykkikonetta en narulle ripustellut, mutta värjätyt vaatteeni kyllä. Tadaa: tässä ne nyt ovat!

Ensin koko porukka

...sitten merensiniset sisarukset

... ja ensimmäisenä värjätyt housut ja neuletakki. Takin napinlävet loistavat valkoisuuttaan ja niin kiire oli tätä postausta tekemään, etten vielä ennättänyt uusia nappeja kiinnittämään irti ratkottujen tilalle. Siksi pistin pyykkipojan pitämään nappilistaa edes jonkinlaisessa ryhdissä.

Lopuksi tässä vielä nämä puuterinpunaiset värjäystulokset.. Paitsi niin, takistahan tulikin musta! Ja kuvassa paitis näyttää vaaleammalta kuin mitä se todellisuudessa on.

Palataanpa vielä vähän takaisin päin ja katsellaan merensinistä, mustapilkullista neuletakkia. Siinäkin on vähän hölmösti nyt valkoset napit. Pitänee pistää tästäkin takista napit vaihtoon.

Minulla on nyt kaksi uutta ja mukavaa sinisävyistä neuletakkia syksyn koleuteen. Ei hassumpaa!

Tämä poppamummo on tällä erää touhuihinsa suurin piirtein tyytyväinen.