Kaiken maailman markkinat

Otsikko menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta menköön. Tosin ei se ihan tuulesta ole temmattu, kävinhän lauantaipäivän aikana kaksilla markkinoilla ja toisilla peräti kahdesti.

Kaupunkimme kauppatorilla on tällä viikolla ollut pystyssä kojuja kauempaa eli pitkin Eurooppaa. Vasta eilen ennätin paikalle katsastamaan tarjontaa ja sen heppoiseksi havaitsin. Edellisellä kerralla kauppiaita oli paljon enemmän ja yleisöäkin oli ruuhkaksi asti. Tällä kertaa oli kato käynyt. Emme mekään sedän kanssa jääneet sinne kaupantekoon, vaan pikaisen yleissilmäyksen jälkeen poistuimme paikalta. Kalliita olivat tuotteet eikä nyt juuri ollut tarvetta sen enempää italiailaisille juustoille, makkaroille tai leivonnaisille kuin englantilaiselle toffeelle tai jo kymmenien metrien päähän lemunneille saippuoille. Lettukahvit olisi toki voinut juoda elleivät aamukahvit vielä olisi maistuneet suussa.

Torilta ajoimme suoraan Prisman parkkipaikalla järjestetyille tuottajien syysmarkkinoille toteamaan, että täällähän se väki on! Tosin yritin kuvata markkina-aluetta niin, että otoksiin jäisi mahdollisimman harva torikävijä.

Joidenkin pöytien edessä oli sellainen kuhina, ettei edes nähnyt, mitä siellä oli myynnissä. Myös ruispuurokojulla oli populaa jonoksi asti, mutta sain sentään maukkaan syysherkkuni minäkin. Nam!

Torin vilinästä löytyi äitikin ja hän tuli meille siksi aikaa kyläilemään, kun isä oli hoitamassa asioita. Yhdessä katselimme keskeneräisiä tekeleitäni... Edellisenä iltana olin kaivellut jemmoistani kerittävän. vuosi sitten Tallinnasta ostamani, villalankavyyhden ja vuosia sitten haltuuni päätyneen mummon jäämistön vanhan pussilakanan, johon oli ajan saatossa hiutunut jokunen reikä. Nämä ovat odottaneet kesäsäitä, että pääsisin niitä ulkona työstämään. Sekä pussilakanan leikkaaminen kuteiksi että tuon langan keriminen ovat sen verran pölyistä touhua, että olen säälinyt itseäni, kotiana ja imuriani, enkä ole käynyt niiden kimppuun aiemmin. Melkein meni tämänkin kesä menojaan, ennen kuin ennätin tarttumaan toimeen. Mutta nyt sentään sattui lomakiireisiin sellainen rakonen, että sain homman alulle.

Vielä ei ole tarkkaa suunnitelmaa, mitä näistä tulee. Osan pussilakanasta jätin suikaloimatta. Jos tuosta langasta sattuu tulemaan vaikka kassi, vanhasta pussilakanasta saisi siihen oivan vuorin.

Isän haettua äidin ja sedän lähdettyä töihin, keksin lähteä käymään kaupassa ja samalla ajattelin käydä vielä uudelleen maalaismarkkinoilla. Matkan varrella huomasin pyörän matkamittariin pyörähtävän hyvät lukemat.

Elokuu on lopuillaan enkä ole tänä kesänä vielä pyöräillyt edes 800 kilometriä. Mihin se on tämä kesä luiskahtanut? Nyt pitää ottaa tavoitteeksi kerätä lisäkilometrejä mahdollisimman paljon! Parhaimmillaan olen sentään saanut matkamittariin yli 1600 kilometriä kesän aikana. Eli puolet enemmän, huh!

Illalla vielä sain yhden mieltäni kaihertaneen rästikotityön tehdyksi. Pesin keittiön ikkunan kaikki pinnat ja vaihdoin ikkunan väliin somistukset. Ihan en ollut tyytyväinen asetelmaan, mutta tällä mennään nyt ainakin hetki.

Supersuloista sunnuntaita, kamuset!