Höntsäillen

Tiistaiaamu valkeni kihelmöiden. Itselläni ei sinänsä ollut mitään erityistä mielessä, mutta lähtihän lapsistani nuorempi uusia polkuja tallaamaan ihan vieraiden ihmisten kanssa. Oli siinä jo jännitettävää kerrakseen. 

Heipattelin uuden opiskelijan heti aamusta ja jäin hänelle kotihengettäreksi. Kokkasin lapsen toivomaa kaalilaatikkoa ja paiston pienen annoksen sämpylöitä. Sitten istahdin lainakoneen ääreen postaamaan rästipäivityksiä. Aika vierähti yllättävän nopeasti ja en ennättänytkään ympäristööntutustumiskävelylle, vaan suunnistin iltapäivällä kohti keskustaa. Ilma oli kesäisen lämmin ja kaunis. Ei hullumpi aika viettää kesälomaa näin elokuun lopulla!

Olin ajatellut tehdä pikaisen kirpparikierroksen, mutta eksyinkin Anttilan ovista sisään ihmettelemään konkurssiloppuunmyynnin vihoviimeisiä tavararippeitä. Muutaman postikortin ostin ja siinäpä se. Ulko-oven vierestä löytyi suurin aarre: hengareita saatesanoin "Saa ottaa". Ripustimet olivatkin käyneet vähiin ja suorastaan loppuneet, kun järjestelimme kuopuksen vaatteita uusiin kaappeihin.

Kahvihammasta vihloi, olihan aamukahvista jo kulunut monta tuntia eli puoli päivää. Kuljeskelin katsellen kahviloiden tarjontaa ja lopulta Ramin Konditorian vitriinit houkuttelivat minut tekemään tilauksen.

Kahvihetken jälkeen olikin jo aika tavata kuopus kirjastolla. Kerkesin paikalle ensin ja napsin muutaman valokuvan kirjaston pihalta.

Tästä ei selvinnyt, onko kyseessä jonkin sortin installaatio vai ovatko hökötykset aurinkotuoleja kaupunkilaisten käyttöön.

Paluumatkalla keskustasta kuopuksen uuteen kotiin lenteli vastaamme suloinen suruvaippa.

Myöhään illalla vielä kävelimme uudelleen kuopuksen kanssa keskustaan. Esikoinen oli saapunut maan ääristä kotomaan kamaralle ja saapui Onnibussilla Mikkeliin iltayöstä. Kovin kauniilta näytti Mikkeli yövalaistuksessa.

Kun Kotosen naisväki oli vihdoin kaikki yhdessä, nappasimme taksin ja hurautimme kuopuksen kotiin. Pikaisen iltapalan jälkeen koko konkkaronkka oli kypsää kauraa yöpuulle ja hiljaisuus laskeutui huoneistoon. Vain yötuuli hönkäili kevyesti verhoja leyhytellen ja tuoden viileää yöilmaa päivän paahtamiin huoneisiin. Kauniita unia!