Nautin! Ehkä pysähdynkin...

Loma LOMA lOmA loma loma loma loma loma loma L O M A loma loma loma loma loma loma...

Olenko kenties tullut maininneeksi, että kauan odotettu ja kaivattu LOMA alkaa maanantaina. Johan sitä koko tämä viikko töissä onkin tullut oltua enemmän ja vähemmän lähtökuopissa ja huulia on hymyilyttänyt niin, että olen alkanut vaikuttaa jo vallan pimeältä... Niinhän se on, että jos joku on liian valoisa tyyppi, se vaikuttaa muista ihan pimeältä.

Mutta niin vain pääsi käymään, että sain perjantaina jo vähän varaslähdöllä leimata itseni ulos työpaikalta ja kiertää laitteeseen paluupäiväksi maanantain 5.9. Kokonaista kolme viikkoa aikaa tehdä asioita, joita haluan. Aah, autuus!

Kanssakulkijat tosin ovat olleet huolissaan lomakäyttäytymisestäni. Kirjastokuningatar lähestyi kortilla ja muistutti, että josko täti muistaisi pysähtyä hetkeksi nauttimaan. Kyllä, lupaan sen tehdä! Että onkin kortin otus kuin ilmetty täti, vaikken tosin itse ikinä papiljotteihin sonnustaudu. Vävykokelaskin kyseli, muistanko oikeasti sitten LOMAILLA... Vai pakerranko koko loman erinäisten projektien parissa.

No heh.

Uskokaa tai älkää, mutta kun se on parasta lomassa, että ehtii pakertamaan niiden projektien parissa. Suunnitelmissa on yhtä sun toista mukavaa tekemistä ja ettei kirjastokunigattaren tarvitse turvautua lisähappeen, tulkoon nyt tässä kaikelle kansalla (muutamalle blogin lukijalle) kerrottua, että näihin tekemisiin kuuluu myös kirjaston hömppäkirjojen lukeminen sängyssä selällään... toki olisi nautinnollisempaa lueskella terassin aurinkotuolissa, mutta sen verran realisti olen, etten usko enää tarkenevani siellä...

Aikatauluton laidunkauteni alkoi heti perjantaina, kun hyppäsin pyörälle ja polkaisin isän ja äidin luo Luotojärvelle. Osan matkaa sain fillaroida upouudella asvaltilla ja pyörä suorastaan lensi eteenpäin. Nopeusmittari melkein savusi... Perille pörähdin ennätysajassa eikä matka tuntunut missään. On se vaan niin mukavaa!

Tänä aamuna aloitimme äidin kanssa puuhailun jo aamukuudelta. Minä keitin piirakansydäntä ja äiti alusti taikinaa. Kun sydän oli valmiina ja sai jäädä jäähtymään ja kun munkit oli paistettu ja isä lähtenyt niiden ja marja- ja omenalastin kanssa toriukoksi, hyppäsimme äidin kanssa pyörälle ja polkaisimme mustikkametsään. Äiti poimi vain reilun litran ja palasi takaisin tupahommiin, mutta minä jäin haalimaan enemmän marjoja. Keräsin ämpärillisen ja poimurillisen ja silti en saanut kaikkea kerättyä. Että niitä marjoja oli! Se vain oli ikävää, että joukossa oli jo aika paljon pahaksi menneitä mustikoita. Paikka paikoin marjat olivat ihan älyttömän isoja! Yritin niitä kuvata, mutta kännykällä homma ei oikein onnistunut, kun oli vain yksi käsi käytössä... toinen oli lahjakkaasti värjääntynyt mustikan mehulla. Tarkennukset pielessä ja niin edelleen, mutta ehkä tuosta voi hahmottaa marjan kokoa.

Kun olin saalistanut kaikki mukanani olleet kipposet täyteen, palasin tuville, jossa äiti oli jo aloittanut piirakoiden leipomisen. Onneksi ennätin vielä talkoisiin!

Metsästä pois tallustellessani katse osui yhden kuusen latvukseen. Sielläpä olikin melkonen tuulenpesä!

Piirakanpaiston jälkeen oli vuorossa mustikoiden siivoaminen. Aloittelin sitä ulkona, mutta sade ajoi pois pihalta. Yritin jatkaa hommaa terassilla, mutta ampiaiset äityivät aivan liian tuttavallisiksi ja kiinnostuivat turhan paljon marjasaaliistani. Äiti väitti, etteivät pörriäiset minusta mitään välitä, eivätkä varmaan olisi välittäneetkään, mutta minäpä välitin amppareista. En mitenkään ilahdu siitä, että kädelleni istutaan ja sitä pitkin kävellään tai että juuri sille mustikalle, joka pitäisi heittää kunnon marjojen joukosta roskaksi, asettuu ikävän pistimen omistava hyönteinen. Siirsin työmaani keittiöön, jossa hyvin tarkeni uunin lämmityksen jäljiltä. Onneksi isä tuli avukseni siivoamaan marjasaalistani, niin homma joutui valmiiksi paljon nopeammin.

Marjat ja piirakat vien tuliaisiksi kummitädille Etelä-Suomeen, kun sedän kanssa huomenna sinne ajelemme.

Kun kiireisimmät hommat oli saatu tehtyä, äiti yllytti minut vielä keräämään karhunvattuja. Suunnistin työhön mutkan kautta suoraan ja kuvasin vähän äidin kukkia ja muuta pihapiiriä.

Nyt odottelen saunaan pääsemistä ja suunnittelen pakkaamisen aloittamista.

Voi mikä ihana loma... voi tapahtua ihan mitä vaan...



Ai niin. Piti vielä heittää ilmoille viikon visaisin päivän pähkinä. Mitä yhteistä on seuraavilla paikoilla: Klaukkala, Tallinna, Verla, Repovesi, Kerimäki, Mikkeli, Juva, Punkaharju, Imatra ja Nahkiaissalo?