Reissusukat Kotosen Ellin tapaan

Vähän meinasi käsityövimma laantua ikävien takana päin puhuttujen mutinoiden seurauksena. Kuitenkin näpertämään tottuneet näpit olivat kuin kipeät ilman jokailtaista neulesessioita ja verenpainekin varmaan huiteli tavanomaista hullummissa lukemissa, kun ei sormen välissä soljuva lanka ja somasti kalajavat puikot päässeet toimimaan stressinpurussa. Monen viikon neulomistauon jälkeen kilisyttelin valmiiksi Jyväskylän käsityömessumatkalla huhtikuussa (!) aloittamani reissusukat. Nehän kävivät mukanani Kreetallakin ja sieltä palatessa neulomatta oli enää toisen sukan kärkikavennukset. 

Samaan saumaan sain tsemppipostia Kirjastokuningattarelta. Viisaita sanoja kuningattaren kesälomamatkalta. Tätä vihjettä ei voinut jättää oman onnensa nojaan vaan saatoin taas huoahtaa ja antaa ajatusten vaeltaa neulomuksen edistyessä. Reissusukan malli on niin yksinkertainen, että sitä voi huoleta kilisytellä menemään vaikka täpösen täydessä ruuhkabussissa tai kotona ylhäisessä yksinäisyydessä television äärellä. Miettiä ei tarvise, sen kun posottaa vaan!

Ensin valitaan herkullisen värinen liukuvärjätty sukkalanka Kotosen kummallisen kattavaksi kasvaneista lankavarastoista ja 2,5 numeron puikot. Tällä kertaa lankakerän sisältä sain kalastettua vain epämääräisen nyssäkän sotkussa olevaa lankaa, joka oli ihan oma itsenäinen poikanen isomman kerän rinnalla. Lanka oli siis POIKKI!

Ei pidä hätääntyä. tuon verran senttejä jäisi kuitenkin lankaa yli. Sukat valmistuisivat vähemmästäkin lankamäärästä. Vaan kun yritin löytää kerän sisältä langanpäätä tai edes alkukerää, alkoi vaikuttaa, että koko kerä on yhtä sotkua. Jos väkisin synnyttäisin kerän sisältä aloituslanganpään, voisin joutua ojasta allikkoon ja jatkuvaan langanselvitykseen. Siis päädyin jälleen aloittamaan neulomisen kerän päällipuolelta.

Luodaan 72 silmukkaa.

Jaetaan silmukat neljälle puikolle, jokaiselle 18 silmukaa.

Neulotaan ensimmäinen kerros oikein.

Neulotaan viisi kerrosta nurin.

Sitten viisi kerrosta oikein ja vielä viisi kerrosta nurin.

Tässä vaiheessa päästään ensimmäiseen aivot narikkaan -osuuteen. Neuloa posotetaan vartta sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu ja kun löytyy sopiva värinvaihtumiskohta, vaihdetaan neuleeksi 2 oikein, 2 nurin -joustinneule. Tässä vaiheessa siirtelen silmukoita puikolla niin, että ensimmäisellä ja neljännellä puikolla on 20 silmukaa, toisella ja kolmannella puikolla on 16 silmukkaa. Jokaisen puikon ensimmäiset kaksi silmukkaa neulotaan oikein.

Joustinneuletta väkerretään taas oman mielen mukaan ja kun väri alkaa vaihtua sopivasti esimerkisi ruosteenruskeasta liilaksi, siirrytään kantapään värkkäykseen.

Vahvistettu kantapää on Ellin suosikki. Sen tekee vaikka unissaan. Siis vielä ensimmäinen puikollinen joustinta normaalisti, mutta sitten palataankin takaisinpäin neuloen nurjanta puolelta nurjaa puikoilla yksi ja neljä. Kantapää muodostuu siis 40 silmukasta.

Kantatilkussa neulotaan oikealla puolella vain joka toinen silmukka ja joka toinen nostetaan neulomatta. Järjestys niin, että neulomattomalla aloitetaan, sitten neulotaan, neulomatta, neulotaan... Neulomattomilla lanka kulkee työn takana, siis nurjalla puolella. Nurjalla neulotaan kaikki silmukat nurin.

Kantatilkun reunaan syntyy aina aloitettaessa neulomatta jätetyistä silmukoista soma rivi, josta myöhemmin poimitaan uudet silmukat jalkaterän neulomista varten.

Kun kerroksia on kertynyt 36 (helpoin laskea neulomattomat kerrokset, joita siis tulee 18), aloitetaan kantapään kavennukset. Jatketaan edelleen vahvistetun kantapään neulomista (siis nurjalla nurin, oikealla neulomatta, neulotaan jne.) Neulotaan 24 silmukaa, tehdään ylitsevetokavennus ja käännetään työ. Neulotaan yhdeksän silmukkaa nurin, tehdään yhteenneulomiskavennus. Käännetään työ, neulotaan yhdeksen silmukkaa, kymmenes on taas ylitsevetämiskavennuksen yli vedettävä silmukka. Käännetään työ ja neulotaan nurin yhdeksän silmukkaa ja tehdään yhteenneulomisenkavennus. Jatketaan näin niin kauan, että työssä on enää jäljellä 10 keskimmäistä silmukkaa.

Tällä kertaa kantapään alle jää näin villi ja sikinsokinsekainen osio.

Poimitaan kantatilkun reunasta 18 + 1 silmukkaa. Se yksi aiemmin neulotulta kerrokselta ettei kantapään ja jalkapöydän väliseen liittymäkohtaan jäisi reikää.

Neulotaan puikoilta kaksi ja kolme kaikki 16 + 16 silmukkaa. Kerätään kantatilkun toiselta puolelta puikolle taas 19 silmukkaa. Jaetaan kantapään kymmenen silmukkaa kantatilkun reunasilmukoiden kanssa samoilla puikoille jolloin molemmalla kantapään puikolla on 24 silmukkaa.

Silmukoita täytyy kaventaa, joten ensimmäisen puikoin kolmanneksi ja toiseksi viimeiset silmukat neulotaan yhteen ja neljännen puikon toisella ja kolmannella silmukalla tehdään ylitsevetämisen kavennukset. Näin toimitaan joka toisella kerroksella 4 kertaa jolloin kantapääpuikoille jää 20 silmukkaa kummallekin. Niistä 2 silmukkaa siirretään puikoille kolme ja neljä, jolloin jokaisella puikolla on taas 18 silmukkaa.

Alkaa toinen posotusvaihde, joka jatkuu pitelemättömänä niin kauan, kunnes sukan jalkaterän pituus on käyttäjän pikkuvarpaan kohdalla. Ja että löytyy sopiva värinvaihtumiskohta.

Kavennetaan jokaisen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset silmukat neulomalla ne yhteen. Neulotaan kolme kerrosta ja jälleen kavennuskerros. Neulotaan kaksi kerrosta ja taas kavennetaan. Sitten kavennetaan joka toisella kerroksella kunnes jokaisella puikolla on jäljellä enää 10 silmukkaa jonka jälkeen kavennetaan jokaisella kerroksella kunnes jäljellä on enää kaksi silmukkaa kullakin puikolla.

Katkaistaan lanka ja vedetään se silmukoiden läpi. Ensimmäinen sukka on päättelyä vaille valmis!

Jos haluaa identtiset sukat, pitää kerästä löytää sama aloituskohta kuin ensimmäisessä sukassa. Siksi syntyy pieniä nysäkeriä.

Kakkossukka valmistuu joskus, kunhan pääsen tien päälle tai kunhan muut kesäkiireet helpottavat. Aina ensimmäistä tehdessäni ajattelen, että kyllä toista väkertäessäni muistan, missä kohtaa lankaa olinkaan menossa, kun piti vaihtaa neulemallia, tehdä kantapäätä tai kavennuksia.

Mutta kerronpa salaisuuden... En muista ikinä!

Joten ihan arvionkauppaa on, syntyykö kaksi samanlaista sukkaa vai kaksi yksilöä. Niin tai näin, käsityössä saa näkyä käsityön leima.