Pihi-Iitan kukkarepsahdus

Kuten aiemmin kerroin, oli Kotosilla kova pyrkimys pihistellä kesäkukissa tänä vuonna. Vaan ihminen on heikko ja hairahtuvainen. 

Jotenkin olin ollut levoton ja rauhaton suven edistyessä, sillä vaatimattomat hankintani kesäiseen kotipihaan eivät olleet vakuuttaneet sisäistä puutarhuriani. Niinpä mitään ei ollut tehtävissä kun eilisen lehden takasivulla Tolvanniemen puutarha mainosti puolen sivun kokoisella ilmoituksella kukkaherkkujaan. Että mitä ihmettä...?  Kuusi amppelia viidelläkympillä? Eihän tällaista tilaisuutta voi jättää hyödyntämättä! Ihan vastustamaton tarjous pihistelijälle.

Amppelinkuvat silmissä ahersin koko aamun odotellen sedän heräämistä. Kun sämpylät oli paistettu, päiväruoka uunissa ja setä herännyt ja saanut aamupuuhansa valmiiksi, oli aika sännätä autoillen fiilistelemään kukkaparatiisiin. Jo ajomatka Tolvanniemeen pitkin pikkuteitä on omanlaisensa elämys. 

Pihaan tullessa huomasimme heti uuden, suuren kasvihuoneen. Sieltä tosin oli kukkameri jo melkein myyty loppuun. Muissa kasvihuoneissa riitti ihasteltavaa.

Ensimmäisenä päädyimme jättiamppelikasvihuoneeseen. Nämä valtavan kokoiset, upeat ja näyttävät amppelit ovat Tolvanniemen erikoisuus. Ruukkujen halkaisija on 30 cm, ja niissä suurimmat istutukset voivat kasvaa yli metrisiksi. Amppelit olivat toinen toistaan hienompia. Melkein jo hairahduin näitä havittelemaan, mutta onneksi järki pysyi päässä. Meidän pihaan istuu paremmin pienemmät ruukut, vaikka noissa isoissa multatilaa juuristolle olisi ruhtinaallisesti enemmän.

Siellä jättiamppelihuoneessa ihastuin uutuuteen, pinkein kukin kukkivaan amppelimansikkaan (väri on siis pinkki, kukka ei ole kireän pinkeä, heh, toim. huom.). Samassa paketissa kauneus ja hyöty, oivallista!

Orvokkeja oli kaikkialla. Huhtikuu oli hyinen ja toukokuussa tuli helteet. Orvokkien sesonkiaika jäi tänä keväänä olemattomaksi.

Kasvihuoneissa oli ihana väri-ilotulitus.

Aika söpösen höpösen hurmaava tällainen kerrotuin valkoisin ja vaaleanpunaisin kukin valloittava petunia-amppeli.

Auringonkukista tykkään aina. Yksi ikisuosikeistani.

Meillä kasvaa tien varressa niin paljon päivänkakkaroita luonnontuotteena, ettei markettoja tule ostettua enää istutuksiin. Kauniita ne kyllä ovat.

Pelargoniat ovat kyllä kauniita, mutta eivät kuitenkaan ihan minun juttuni.

Hortensioilla on aina paikka puutarhasydämessäni.

Elämässä pitää olla väriä, siksi en omaan pihaani istuttaisi mustia petunioita. Mutta on niissäkin oma viehätyksensä.

Tähtisilmän voi löytää kukkaruukustakin. Olivat muuten aika houkuttelevia nämäkin.

Jouduin olemaan itselleni ihan tiukkana, etten sortunut ostamaan muuta kuin amppelisatsin. Oli ihan liian paljon houkutuksia... joten yksi lobeliaruukku lipsahti ylimääräistä ja hupsis - vesimelonin taimet myös. Ne sain kuitenkin ystävälliseltä puutarhurilta kaupantekijäisiksi, joten hirveästi ei tarvitse soimata itseään hairahduksesta.

Kuusi amppelia. Kotiin tuli kerrottua petuniaa. dianaa, miljoonakelloa. maljaköynnöstä, pinkkikukkaista amppelimansikkaa ja keijunmekkoa. Kahta viimemainittua ei ollut valmiina pienemmissä ruukuissa, mutta ystävällisesti puutarhan väki järjesti asian. Isommasta ruukusta pienempään ja siinä se - juuri se, mitä asiakas halusi. Tätä voisi kutsua palveluksi!

Lopuksi vielä saimme nauttia munkkikahvit puutarhaterassilla ja rapsutella puutarhakoira-Luuttua. Eli jos ei verenpaine laske puutarhatöissä. koiran silittäminen ainakin takaa hyvinvointia pitkälle kesään.

Kahvilla istuskellessa paikalle lehahti vielä pisteeksi iin päälle iso, upea perhonen. Vasemmasta siivestä puuttui palanen, mutta se ei menoa haitannut.

Kun me lähdimme kukkinemme ajelemaan kotiin, Luuttu jäi viihdyttämään seuraavia asiakkaita.

 Kotona kyykin ja kurottelin ostokseni paikoilleen. Osa pääsi kasvimaahan, osa terassin räystään alle roikkumaan. Yksi amppeli oven viereen ja yksi väripilkuksi havuryhmään. Vielä ei ole kuvia, mutta onhan tässä koko kesä aikaa päivittää puutarhakuulumisia blogiinkin. Eli pysykäähän kanavalla!