Pihi-Iitan piha

Puutarhamyymälässä voi helposti lähteä mopo käsistä. Jos ei pidä varaansa, huomaa ostaneensa kottikärryllisen enemmän väripilkkuja pihaansa kuin oikeastaan oli ollut suunnitelmissa. Kukka toisensa jälkeen pörhistelee mekkoaan ja tekee itseään tykö... pysy siinä sitten kylmän viileästi alkuperäisessä suunnitelmassa, että yksi amppelikukka ja pari muuta, kiitos. Orvokit, petuniat, kosmoskukat, lumihiutaleet, surfiniat, dianat, portulakat, japaninkellot, keijunmekot, hortensiat, muurikellot, marketat, verenpisarat, pelargoniat, tähtisilmät, krassit, neilikat, mustasilmäsusannat, unikot ja kaikki muut kasvi-ihanuudet huutelevat heikolle luonteelle kuin seireenit. Lopulta myymälästä poistuu pöllämystynyt puutarhaharrastaja epämääräisen kukkapaljouden kanssa ja kotipihassa iskee ahdistus, kun kaikille ostetuille taimille ei olekaan olemassa etukäteen suunniteltua sijoituspaikkaa. Ja voi mahdoton, mikä kastelu-urakka onkaan tullut järjestetyksi itselle koko kesäksi. Että heippa vaan kesän reissut ja lähtemisen vapaus!

Parina edellisenä kesänä on ihan oikeasti hirvittänyt se euromäärä, joka on tullut kesän kukkaloistoon upotettua. Eihän sitä rahanmenoa edes huomaa, kun ostaa vähän kerrallaan ja monta kertaa... Mitä kaikkea muuta sillä rahalla olisikaan voinut tehdä?

Mutta toisaalta - aika mukavaa on ollut seurata kasvua ja kukkimista. Kaikista hankkimistani kesäkukista ja kasvintaimista on ollut käsittämättömän paljon iloa ja onnea. Kaikki harrastukset maksavat. Miksei siis voi vähän uhrata myös silmänruokaan?

Tämän kevään Kreetan reissulla hengitin vapautta, aurinkoa, lämpöä ja joutilaisuutta joka solulla. Niin täysivaltaisesti, että ihan kihelmöi. Sitä autuutta toivon kokevani ensi vuonna uudelleen. Siksi on elettävä kukkaron nyörit tiukilla. Melkein pitäisi umpisolmuun ne solmia ja heittää sakset ja muut teräaseet kaivoon, ettei tulisi tuhlattua mihinkään jonninjoutavaan eikä edes puolitarpeelliseeen.

Miten siis ratkaistaan yhtälö, jossa rahatta rakennetaan näyttävä kotipiha kesäksi?

Onneksi viime syksynä kaivoin kasvimaahan talvehtimaan monta ruukkuruusua. Ihme kyllä, melkein jokainen selvisi pakkasen kourissa elävänä tähän kesään. Kolmen ruusun juurella kasvoi viime kesänä lankaköynnöstä ja eikös vain nekin olleet selvinneet talven yli hengissä. Pieni vaiva, suuri ilo.

Aika ankealta tosin näytti kasvimaalla toukokuun puolivälissä ennen kuin keväinen talikoinheiluttelu oli suoritettu.

Siellä ne talven yli uinuneet ruusut vähitellen heräilivät uuteen kesään.

Sunnuntaina sain lopultakin kasvimaan valmiiksi uutta kasvukautta varten. Siellä on yksi vako perunaa, paljon auringonkukkia, vähän unikkoa, kaksi äidiltä saamaani kesäkurpitsaa ja lehtikaalin taimet ovat myös äidin esikasvattamosta. Pikkuisen itäneet perunat löytyivät mullan alta kasvimaalta eli ne olivat syksyllä jääneet perunoita nostaessa löytymättä. Unikon siemenet sain syntymäpäivälahjaksi, vain auringonkukan siemenet ostin Lidlistä hyvissä ajoin huhtikuussa. Kuvittelin laittavani ne purkkeihin esikasvamaan heti loman jälkeen, mutta kuvitelmaksi jäi. Saapa nähdä, ehtvätkö nyt kasvaa kukkiviksi asti. Viime kesän viileydessä auringonkukkani kasvoivat terhakasti, mutta nuput eivät ehtineet aueta ennen lumisateita.

Pieniä ja hentoja ovat kaalintaimet vielä. Toivottavasti saavat lehtokotiloilta rauhan kasvaa kunnon kaaleiksi.

Siitä taitaa olla pari viikkoa, kun auringonkukan siemenet peittelin mullan alle. Itämistä on pikkuhiljaa havaittavissa.

Ruusut ja lehtiköynnökset saavat kasvaa rapunpielessä. Toivottavasti ruusuihin saadaan vielä kukkiakin kesän mittaan.

Kolme ruusupurkkia jäi leikkimökin rapulle odottelemaan lopullista sijoituspaikkaansa. Koska suikeroalpi oli levittäytynyt kasvamaan kasvimaalle saakka, keksin tökkiä sitä ruusujen juurelle aluskasvillisuudeksi.

Terassin isoon ruukkuun istutin serkulta saamistani tomaatin taimista kaksi ja yksi kasvimaalla talvehtinut ruusu pääsi siihen viereen kasvamaan.

Terassin räystään alle ripustin amppeleihin äidiltä saamani krassin taimet, kasvimaassa talvehtineen amppelimansikan ja viimeisessä ruukussa kasvaa vielä yksi serkun esikasvattamista tomaatin taimista.

Terassilla kasvaa myös monen vuoden takainen kuopuksen syntymäpäivänään saama kärsimyskukka. Tai sen pistokas. En istuttanut sitä uuteen ruukkuun, joten jää nähtäväksi, jaksaako kasvi kukkaan puhjeta ollenkaan. Lannoitevedellä olen sitä yrittänyt kastella, mutta ainakaan vielä en nuppuja ole nähnyt.

Yrttejä tykkäisin kasvatella, mutta nyt ei terassilta vielä löydy kuin rosmariini ja basilika. Rosmariinin ostin Savonpirkasta mutta basilika on kaupan hedelmäosastolta ostettu yrtti.

Yhden kerran olen itseni laskenut puutarhamyymälään tänä vuonna. Silloinkin syynä oli multatarve. Piti noille talven yli talvehtineille käydä ostamassa kesäkautta varten kunnon kesäkukkamullat. Tietysti oheen piti ostaa joku jo valmiiksi kukkiva kukka... Pari lobeliaa, kennollinen petunioita ja kolme kosmoskukkaa, joille ei vielä ole istutuspaikka valmiina.

Kasvimaasta kaivetut ja siemenestä kylvetyt kasvit eivät vielä ole ehtineet kovinkaan pitkälle kasvussaan. Mutta amppelimansikka pisti ilta-auringossa parastaan ja veikkaan, ettei mene kauaakaan, kun siellä alkaa marjoja valmistua.

Alppiruusun alla kukkii taas itsestään sinne siementyneet pikkuruiset orvokit.

Kivikkokasvipenkkini rakentuu hitaasti. Pari vuotta sitten sitä alulle viriteltiin monen hengen voimin, mutta tämän valmiimpaa ei vielä ole tullut. Sen verran rankkaa on kivenpyörittäjien kylässä, että yritän suunnitella homman kerralla kunnolla valmiiksi, ettei suotta tarvitse samaa työtä viittä kertaa tehdä. Siksi ei parane hötkyillä....

Äidin nuorimmalta siskolta kauan sitten saamani japaninruusukvitteni on näin keväisin kaunista katseltavaa. Sen alta pitäisi kitkeä kasvustoa vähemmäksi, mutta puska on niin piikikäs, ettei sitä tee mieli lähestyä. Pitäisi olla viiltosuojatut vaatteet ja kunnon hanskat, niin voisi selvitä taistelusta ilman suurempia naarmuja.

Viime syksynä aloin laajentaa havupenkkiä. Sekin homma odottaa loppuun saattamista. Murheellisen näköinen on tuo ruukussa monta vuotta kitunut kartiovalkokuusi. Toivon sen siitä tokenevan tuuheammaksi muutaman vuoden sisään.

Uudelleen pitäisi perustaa myös kukkapenkki. Kasvit ovat kasvaneet turjakkeiksi ja nurmikko vallannut tilaa kasvien juurilta. Onneksi joku siellä vielä jaksaa kukkaa pukata.

Alppiruusu ei tänä vuonna kukkimisellaan liioittele. Taitaa kokonaista kaksi kukkaa olla tulossa, mutta ne eivät pidä kiirettä.

Vaikka kuinka suunnittelen pihan kanssa pihisteleväni, vielä on käytävä amppelit ostamassa. Niin ja se kurpitsa... Sen kasvun seuraaminen on niin hupaisaa kesäpuuhaa tällaiselle hassulle puutarhalaiskiaiselle.