Kesäloma 2018 2/4

Pieninä murusina on kesälomani kalenterilla tänä vuonna. Viime viikolla oli lomanpätkä nro 2 ja voi herttinen, että olikin täyteen ohjelmoitua aikaa! Vaikka näin jälkikäteen tuntuu, ettten ehtinyt yhtään mitään tehdä. 

Loma alkoi "kevyesti" avustamalla kuopusta muutossa. Jo ennen varsinaisen loman alkua matkustin bussilla lapsen luo pakkaus- ja siivousorjaksi. Perjantain ja lauantain aikana teimme mitä ehdimme. Vaikka lauantaina olin 13 tuntia yhtä mittaa jalkeilla ja työn touhussa, paljon jäi vielä tekemistä sunnuntaillekin. Silloin tuli setä Kotonen auton ja peräkärryn kanssa siirtelemään tavaroita paikasta A paikkaan B. Paikka B on Mikkelin keskustan tuntumassa ja sisäpihalla on idyllinen tunnelma. Puistomaisen oleskelutilan keskeltä löytyy mm. ihana istuskeluryhmä, joka muuton tuoksinassa jäi kuvaamatta.

Lauantai-iltana viime töikseni paistoin muuttokahvien makeaksi palaksi banaanimuffinsseja. Kraaterit leivonnaisiin tuli, kun kokeilin miten Polly-karkit soveltuisivat muffinien täytteeksi. Ihan hyvin sopi, ulkonäkö vain ei ole kaunein mahdollinen.

Muuttamisessa oli niin paljon touhua ja tekemistä, että yksissä tuumin päätimme jättää vihoviimeiset entisen asunnon loppusiivoukset juhannuksen jälkeisen sunnuntain urakaksi. Niinpä siis lomani alkoi ja loppui kuopuksen muuton merkeissä ja voin ihan rehellisesti väittää, että tyhjä asunto jäi paljon siistimpään kuntoon kuin se oli kuopuksen sinne muuttaessa. Harmi, ettei meillä ollut aikaa puunata uutta kämppää yhtä putipuhtaaksi ennen sisäänmuuttoa.

Kuopuksen koiralapset matkustivat kanssamme kesäloman viettoon Savonlinnaan. Näin kuopukselle jäi kesätöiden ohessa paremmin aikaa laittaa uusi koti järjestykseen.

Karvaiset kakarat ovat sympaattista seuraa. Mutta kun yritin pihatöitä tehdä ja jättää heidät keskenään luita kaluamaan, piti vähän väliä kuitenkin käydä erotuomaroimassa. Kummallista, että kaksi samanlaista luuta ovat niin erilaisia, että kumpikin haluaa juuri samaa nahkaretaletta kaluta.

Kukkapenkin perkaamisesta ja retkestä Tolvanniemen puutarhalle kerroinkin jo. Mutta kännykän muistikortilta en muistanut poimia aiempaan postaukseen hassua kukkaa, joka killui amppelissa Tolvanniemen terassin reunalla. Muuten punasävyisen amppelin väripisteenä loisti yksi ainoa keltainen kukka. Ihmeellinen on tämä kasvien maailma!

Lomaviikon kaikista tapahtumista ei ole kuvituskuvia. Maanantai meni melkein makoillessa ja muuttoväsymyksestä toipuessa. Tiistaina tapasin ystävän ja samaan saumaan tupsahtivat isä ja äitikin kyläilemään. Keskiviikkona kokkailin ja puuhasin raparperin varsien kanssa. Siitä tulee omat tarinansa aikanaan. Torstaina olin muuttoapuna ystävän vaihtaessa osoitetta ja perjantaina olikin jo juhannusaatto, kuopus tuli aamulla näihin maisemiin ja kun yötyön jälkeen nukkumaan pänttäytynyt setä heräsi uuteen päivään, autoilimme Luotojärvelle juhlimaan serkun ja serkun pojan syntymäpäiviä sekä tietenkin keskikesän juhlaa.

Kuvia otin vähän. Lähinnä vain näistä koirakavereista.

Onneksi sentään muutama pakollinen juhannuksen maisemakuva tuli napattua...

Serkun synttärikakku oli kesäisen kaunis ja suklaisen täyteläinen.

Serkun pojan synttäreitä vietettiin oikeasti jo edellisenä sunnuntaina, mutta koska me olimme silloin muuttotouhuissa, meille tarjottiin nyt maistuvat rääppiäiset mansikkakakun muodossa. Nam!

Juhannuksen aikaan meitä on aina paljon äidin puoleista sukua koolla saman järven rannalla. Se on mahdottoman mukavaa! Edes kerran vuodessa pääsee pikaisesti kuulumisia vaihtamaan. Olisipa vain meillä oma tukikohta samalla rannalla, niin voisimme mekin koko juhannuksen viettää aatosta sunnuntaihin saakka samoissa maisemissa. Onneksi kotimatka kaupunkiin ei ole pitkä ja paluumatkalla ehdin napata vielä pari yöttömän yön kuvaa.

Kuopus on vanhempiaan nohevampi grillaaja ja niinpä saimme juhannuspäivänä nautiskella mainiot herkut suoraan kotigrillistä. Ruoan valmistumista odotellessa ennätin napsia pari kuvaa terassin räystään alla roikkuvista kasveista.

Amppelimansikka on ahkerasti tuottanut satoa, mutta lintupahkeiset ovat marjat pistelleet parempiin suihin sitä mukaa kun ne punertuvat. Eilen vihdoin viritin amppelin ylle rastasverkkoa. Eihän se kaunistus ole, mutta jospa saisin itsekin herkutella makeilla mansikoilla.

Pinkkikukkainen uusi mansikka ei vielä ole ehtinyt uusia marjoja tuottaa. Saa nähdä, saavatko ne linnuilta rauhan, vai pitääkö tämäkin komistus pistää harson alle piiloon.

Kerrottukukkainen petunia on ihana! Näistä tulee mieleen espanjalaisten flamenco-tanssijoiden yltiöröyhelöiset mekot.

Mitäs kaikkea herkkua meidän juhannuspöytäämme katettiinkaan?

Lidlin veikeä sämpyläkukka ja äidin paistamia piirakoita...

... kuopuksen näpertämät ja grillaamat kana-kasvisvartaat,

...Kapakkalan mureat possupihvit, marinadi ja valmistus á la kuopus,

... maanmainiot uudet perunat voi-sipulihauteessa, nämäkin kuopuksen käsialaa,

ja lisäksi salaattia ja perunasalaattia. Ruokailtiin terassilla, vaikkei helle ollutkaan.

Minun käsialaani oli sitten mansikka-raparperipiiras, joka myöhemmin nautittiin jälkiruoaksi kahvin kera.

Ennen piirakkapalaa maistelimme vielä pikkuiset Lidlin paistopisteen leivokset, joita kuopus oli yllyttänyt meitä testaamaan.

Kyllä kotilevonnainen aina kaupan versiot voittaa!

Kun viikko veteli viimeisiään, kävin koiralasten kanssa vielä viimeisellä yhteisellä aamulenkillä kesäisen auringon pistäessä parastaan. Varjot olivat valtavat, kuten tässä alakuvassa vanhemmalla koiruudella...

Tien vieruksilla luonnokukat hehkuivat kukkeimmassa loistossaan. Kahden eläväisen vintiön kanssa vain kuvaaminen oli toisarvoista...

Vaikka yritin heidät asetella nätisti kuvaan poseeraamaan, useimmissa kuvissa meni jotain poskelleen. Vaan hälläpä väliä, ei tämä elämä niin vakavaa ole.

Niinpä niin, sekin lomaviikko on nyt muistojen kirjoissa. Seuraava vapaus koittaa kolmen viikon kuluttua ja loma-aktiviteettien suunnittelu on ollut käynnissä jo pitkään. Luultavasti ei tule aika käymään pitkäksi tuolloinkaan, sillä näyttää että tekemistä ja menemistä on tulossa päiviin enemmän kuin laki sallii, heh.