Kesäluksusta

Kotosen tädillä on ongelma. Onneksi se on positiivinen ongelma ja ratkennee itsekseen ajan saatossa. Kyse on nimittäin siitä, että pitkästä aikaa on pää täynnä postausideoita, mutta ei tarpeeksi aikaa toteuttaa niitä... Elävässä elämässä on nimittäin sen verran runsaasti tapahtumia, ettei tänne some-maailmaan ole oikein ehtinyt... eikä ehdi vastakaan kuin pikaisille visiiteille.

Mutta asiassa ei narina auta, joten on käytävä tuumasta toimeen.

Aiemmin voivottelin, että Lipetti oli vuokrattu koko kesäksi ja näin ollen Lipetti-lystit voisi unohtaa tältä kesältä. Noh, vuokraajat olivatkin päätyneet ostamaan ikioman mökin ja peruivat varauksensa. Aika ristiriitaisia tuntemuksia tämä ilmoitus sai aikaiseksi.Vuokratulot jäisi saamatta, mutta mökillä olisi mahdollista edes joskus pyörähtää lataamassa akkuja, jippii!

Uutisen kuultuamme säntäsimme saunomaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja se oli viime viikon torstai. Nappasimme matkan varrelta kummitytön mukaan rantalysteille ja tietenkin myös isä ja äiti nauttivat kanssamme pikapäivällisestä luonnon helmassa sekä saunan löylyistä että Luotojärven virkistävästä vedestä.

Olipa autuasta!

Niin autuasta, että unohdin kuvata niin mökin, järven kuin retkieväämmekin. Luontoa sentään tallensin kameran muistikortille.

Kummitytön kanssa teimme ruoan jälkeen ennen saunaa pienen kävelyretken Lipetistä Käpälämäkeen. Lähestyvän juhannuksen taikoja varten näytti pientareilla kasvavan yrtti poikineen.

Kotipihan juhannusruusun paras loisto on jo ohi, mutta Lipetin ruusu vasta aloitteli kukintaansa.

Nämä kellukat ovat kukkamaailman hupaisia yksilöitä. Tosi mitättömän näköisiä nopealla vilkaisulla, mutta tarkempi tarkastelu tuo niistä esiin kauneutta ja veitikkamaisuutta, jota ei joka kukasta löydy. Toiset ovat sieviä ja nöyriä ja toiset rokkikukkomaisia pörröpäitä.

Akileijoja on montaa eri väriä, toinen toistaan herttaisempia. Tämä perinnekasvi ei kukkapenkeissä pysy vaan ilmestyy milloin mistäkin puskasta. Kotipihan ainoa tänä kesänä näkyviin noussut akileija kasvaa keskellä ruusupuskaa.

Koiranputken pitsimäiset kukinnot tuovat mieleen keveät kesämorsiamet. En kyllä tiedä, mistä ihmeestä moinen mielikuva päähäni pätkähti. Tuskin kellään on morsiuskimpussaan koiranputkea kuitenkaan...

Yksi harakankello oli kasvanut vallan suureksi ja sitä kummitytön kanssa hämmästelimme. Tuumasin, ettei kukan koko valokuvasta kuvasta hahmottuisi ja siihen kummityttö heti keksi konstin: laitetaan tulitikkulaatikko viereen mittatikuksi. Minä vähän toppuuttelemaan, että mistäs tähän hätään tulitikkulaatikko löydetään, niin kummityttö pistäytyi siltä seisomalta grillikatokseen ja palasi tikkulaatikko hyppysissään. Toimen tyttö, kummin tyttö <3

Massut kylläisinä ja saunapuhtaina pistäydyimme vielä paluumatkalla vanhempien pihassa. Siellä kummitytön kanssa kuvasimme äidin kukkaloistoa. Unikot ovat upeita!

Lumipalloheisi on kasvanut valtavan kokoiseksi ja tänä kesänä siinä on ihan älyttömän paljon kukkia!

Sellainen ihana ilta täynnä kukkia ja mukavia, läheisiä ihmisiä oli viime viikon torstai. Ja siitä alkoi kesäloman osa 2/4. Voiko parempaa aloitusta enää toivoa?