Vilkaisu viikonloppuun

Ennen kuin ehditään uuteen viikonloppuun, palataan vielä vähän viime pyhänseutuun.  Oli taas äksöniä yllin kyllin. 

Lauantaina heti aamulla autoilimme kuopuksen ja koiran kanssa Luotojärvelle. Vattuaukolle mielimme, mutta äidillä oli huonoja uutisia. Vattusato on tänä vuonna onneton ja laatu surkea. Varsinkin villivattujen kerääminen olisi silkkaa ajanhukkaa. Voihan harmi!

Äidin puutarhavadelmapenkeistä sen sijaan saimme vähän saalista. Normikesään verrattuna sato oli ihan vitsi, mutta onneksi sentään löytyi jokunen hyväkin marja pistettäväksi pakastimeen ja kakun koristeeksi.

Isä oli rakennellut hienot tukipuut uudelle vattumaalle. Päivä paistoi ja kuvia oli kiva napsia. Äidin puutarha on niin ihana!

Perhosia lenteli siellä ja täällä, mutta kuviin niitä ei oikein meinannut saada vangittua. Kamerani ei oikein vangitse liikettä, joten vauhdikkaat liikkujat jäävät epätarkaksi.

Lauantai oli saalistuspäivä ja puskissa pyörähti myös kummityttö ja vanhempien ystäviä. Marjapensaita on niin paljon, että olisi siinä kahdella ihmisellä loputon työmaa niitä yksin tyhjentää. Itsekin päädyin päivän päätteeksi noppimaan mustaherukoita ämpäriin. Työ sujui rattoisasti hyvässä seurassa.

Sunnuntai oli juhlapäivä. Oli serkun pienen pojan ristiäispäivä ja samalla siunattiin nuoren perheen uusi koti.

Olin luvannut leipoa juhliin kakut. Molemmat kakut olivat gluteenittomat. Toisen kakun kostutin kauramaidolla ja kolmeen täytekerrokseen tuli marjamousset. Alimpaan mustikkaa, keskelle mansikkaa ja ylimpään väliin olisin halunnut vadelmaa, mutta vadelmasoseen saatavuudessa oli ongelmia. Itsellä ei marjoja ollut eikä paikallisten kauppojen valikoimista löytynyt esim. Bonnen vadelmasosetta. Piti siis vähän soveltaa.

Hipp Punaiset marjat -sose sai kelvata, vaikka siinä oli vadelman lisäksi makuna mansikka ja omena.

Toisen kakun kostutin omenamehulla ja sen väliin tuli omatekemää omenasosetta ja kermaa. Perinteistä ja raikasta! Omenasosekakun koristeeksi levittelin pakastimesta lakkoja ja marjakakun koristeluun panostin enemmän. Kullanväriset sokerikuulat loppuivat kesken, mutta ei sitä tainnut kukaan huomata... Marjakakun reunoille ripottelin kuivattua mansikkaa, joka oli uusi, mukava tuttavuus.

Ristiäispaikalla oli paljon kauniita kukka-astelmia ja herkkuja monenlaisia!

Vauvan täti eli toinen serkkuni tyttärineen taiteli voileipäkakut, vauvan äiti oli loihtinut suussa sulavan mustikkajuustokakun, oma äitini leipoi piirakat ja mummot olivat paistaneet pullat, pikkuleivät ja kuivakakun.  Ihan mahtavat pidot!

Aika ruokapainotteinen juhlakuvaus... Kuvasin kyllä paljon ihmisiäkin ja itse tilaisuutta, mutta sepä onkin asia, jota ei jaeta kaikelle kansalle. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja sydämellinen, kastetilaisuus ulkona kauniissa säässä oli ikimuistoinen.  Vauvan ensimmäinen nimi on sama kuin minun ja serkun äitien isällä siis meidän  isoisällämme ja toiset nimet tulevat vauvan isän suvusta. Herttaista.

Niin se hujahti sekin viikonloppu. Vai olikos siinä joku viikonloppu?