Pikapyrähdys pääkaupungissa

Perjantaiaamuna kännykkä oli ohjelmoitu aloittamaan moikumisensa epäinhimilliseen aikaan eli 04.15. Koko yö meni vahtiessa, etten vain vahingossakaan nukkuisi rokuliin, joten ei sen kellon edes tarvinnut soida. Tosi pirteänä tulitikut silmissä kampeuduin peiton alta pois... No ei vainenskaan, aamuherätykset eivät ole tälle tädille vaikeita. (Eri asia sitten, kuinka vaikea edessä olevasta päivästä tulee...)

Heti viiden jälkeen olimme jo esikoisen kanssa porhaltamassa kohti rautatieseisaketta. Hapitimme menemään sillä kiireellä, että saimme odottaa junaa ainakin viisitoista minuuttia, mutta emmepä ainakaan myöhästyneet!

Kiskobussilla Parikkalaan ja siellä vaihdoimme Joensuusta Helsinkiin matkalla olleeseen Pendolinoon. Matka joutui rattoisasti välillä torkahdellen, välillä sukkapuikkoja kilkutellen ja toisinaan liityin joukkoon ja katsoin esikoisen kanssa tabletilta Frendien vanhoja jaksoja. Evästä meillä oli yllin kyllin ja kaikki syötiin. Kuvia eväistä ei unentokkurassa tullut napattua.

Vaikka olimme aamupalamme jo junassa nauttineet, ensimmäisenä Helsingin päässä piti päästä kahville, sillä se eväskassista puuttui tyystin. Lähellä Helsingin rautatieasemaa olikin houkuttelevan näköinen Fazerin kahvila, joten rynnistimme sinne. Kyllä maistui hurjan hyvältä päivän ensimmäinen kofeiiniannos, minulla cappuccino. Ei hullumpi valinta ollut tuo croissantkaan.

Aamukahvipöydässä lueskelin rautatieasemalta nappaamaani Helsingin karttaa, joka olikin lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu. Siis oikein sopiva minulle. 😊

Huomionarvoisa seikka tässä juomassa oli, että vaikka kuppi vajeni, maitovaahdon kaunis kuvio vain säilyi.

Seuraava etappimme oli löytää Helsingin yliopiston jokin avoinna oleva toimipiste, josta esikoinen saisi noutaa lukuvuosikalenterinsa ja pääsisi kysymään mieltä askarruttavia kysymyksiä sekä saisi niihin vastauksia. Kävi ilmi, että aika moni toimipiste olikin juuri perjantaisin suljettu, mutta ihan keskustassa, kolmen sepän patsaan välittömässä läheisyydessä olisi pitänyt olla jonkinlainen toimisto avoinna. Osoitteessa oli käynnissä perusteellinen remontti eikä remonttireiskoilla luonnollisestikaan ollut mitään muuta tietoa kuin "tämä on rakennustyömaa, ei täällä mitään toimistoja ole". Myöhemmin kävi ilmi, että jossakin lähettyvillä olisi ollut väliaikainen toimisto, mutta koska emme mitään opasteita löytäneet, luovutimme ja marssimme yliopiston kampukselle Kaisaniemeen, jossa Kaisa-talosta piti löytymän joku opastuspiste. Sieltä kirjaston aulasta löytyikin tiskin takaa ystävällinen nuori nainen, jolta löytyi sekä neuvot että kalenteri.

Aika hieno näkymä tässä Kaisa-talon kirjaston aulassa.

Kauan emme kampusalueella pyörineet, mutta muutaman kuvan kerkesin napata esikoisen tulevaisuuden näkymistä.

Yliopiston kampukselta kiirehdimme asematunnelin ja HSL-toimiston kautta kohti Töölöä.

Olimme menossa katsomaan esikoiselle uutta kotia. Ainakin tuleva kotikatu näytti ystävälliseltä ja vehreältä.

Ei pöllömmältä näyttänyt ulko-ovikaan ja rappukäytävä oli lumoavan vanhahtava, mutta tyylikäs ja siisti.

Asunnossa sisällä en kuvannut, sillä se on vielä ihan vieraan ihmisen koti. Vanhan talon vanha asunto nähtiin. Keittiö on hyvin vanhanaikainen ja pikkuruinen kuin siivouskomero eikä asunnossa muutenkaan ole yhtään liikaa tilaa. Kuinka sitä 25 neliössä voisi ollakaan. Mutta koska yksiöt pääkaupungin keskustan läheisyydessä ovat kiven alla ja kamalan kalliita, esikoinen kirjoitti alle vuokrasopimuksen tähän kotiin. Talon sijainti on mainio eikä hintakaan ole sieltä hurjimmasta päästä ja vielä kun asuntoon saa omat tavarat sisään, kyllä siitä hyvä tulee. Ainoa miinus on se, että asunto tyhjenee vasta syyskuun lopussa ja opiskelu alkaa jo elokuussa.

Sibeliuspuisto ja Sibelius-monumentti ovat esikoisen uudesta kodista ihan kivenheiton päässä, samoin meri ja idyllinen kahvila Regatta.

Kerran aikaisemmin olen Regatassa käynyt ja siltä kerralta oli niin hyvät muistot, että kiskoin esikoisen mukaani jonottamaan tähän pikkuiseen, mutta hyvin suosittuun kahvipaikkaan.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten kahvilassa oli paljon asiakkaita. Alla oleva kuva on otettu varjoisaan suuntaan, jottei suotta vieraat ihmiset joutuisi kuvatuksi. Itse asiassa juuri tuohon pöytään asetuimme nautiskelemaan välipalaamme, sillä meitä ei houkutellut istuminen paahteessa.

Oviaukon tieneillä oli monta kylttiä tiedottamista ja opastamista varten.

Sinnikkään jonottamisen jälkeen saimme herkkumme. Kahvilaadunkin sai oikein valita! Minulla tummapaahtoa ja esikoisella vaaleampaa paahtoastetta vielä maidolla vaalennettuna. Esikoisen mustikkapiirakka oli loistovalinta, mutta minun on ikäväkseni todettava, että hyvin herkullisen näköinen korvapuustini oli raaka. Tykkäänkin kosteasta ja maltillisesti paistetusta pullasta, mutta tämä yksilö oli kyllä niin taikinainen sisältä, että meinasi jäädä syömättä. Jos jono olisi ollut lyhyempi, olisin varmaan käynyt sanomassa, mutta nyt en jaksanut vaivautua.

Kahviteltuamme meillä oli vielä runsaasti aikaa ennen Onnibussin lähtemistä, mutta kaikki etukäteen suunnitellut tekemiset oli jo tehty. Kävelimme kohti ydinkeskustaa ja musiikkitalon tietämillä aasialaisturisti pysäytti esikoisen, joka sujuvasti englanniksi vastaili uteliaan matkailijan kysymyksiin. Itse ehdin sillä välin ottaa vähän ennakkokuvaa ammatillisestikin kiinnostavasta Oodi-kirjaston rakennuksesta.

Esikoisella on lahjakortti Stockmannille ja siksi suunnistimme sinne valikoimia tutkiskelemaan. Johan olisi ostettavaa! Ei tule tuottamaan ongelmia lahjakortin käyttäminen! Kuvassa muki, joka entistä nannyä ilahdutti.

Ennen paluubussiin kiipeämistä kävimme Kampissa etsimässä syömistä. 6k-katuruokaravintolassa kuudella eri ravintolalla on yhteinen tarjoilualue, joten isommassakin porukassa voisi kuvitella kaikille löytyvän mieleistä syötävää. Me suunnnistimme alueen perällä toimineen nyhtökauraravintolan tiskille ja tilasimme salaatit nyhtökauralla. Annokset olivat niin isot, että takuulla tuli maha täyteen. Itse en edes jaksanut ihan kaikkea syödä, vaikka ruoka oli "ihan hyvää". Ei siis mikään maailmoja mullistava gurmee-elämys, mutta ihan syötävää mättöä.

Bussimatkalle piti vielä kipaista kaupasta kahviannos, ettei kofeiinitaso pääsisi laskemaan liian matalaksi.

Melko uupuneina raahustimme odottamaan bussia jo puoli tuntia ennen lähtöaikaa. Harmiksemme huomasimme, että bussi ajoi laituriin vasta sillä kellonlyömällä kun olisi jo pitänyt lähteä eteenpäin. Ennen kuin bussin täydeltä kansaa oli selvitellyt matkatavaransa mukaan ja kammennut itsensä penkkiin, lähtö oli jo myöhästynyt reilut 15 minuuttia. Kotimatka sujui samoissa merkeissä kuin aamullinen reissu. Kotikaupungin linja-autoasemalle saavuimme iltakymmenen jälkeen edelleen sen 15 minuuttia myöhässä. Ihan hirveästi ei energiaa enää ollut muuhun kuin koiran iltalenkkiin ja sitten jo olikin aika tervehtiä Nukkumattia.

Päivä oli ollut kiva ja antoisa. Näitä pääkaupunkipyrähdyksiä on jatkossa tiedossa lisääkin. Niitä odotellessa.