Siitä alkaa hyvinkin olla jo kuukausi, kun pistäydyimme Lontoossa hakemassa esikoisen kotiin. Matkalukemisena minulla oli Outi Pakkasen pokkari Helle. Oikeastaan poimin kirpparipöydältä tämän kirjan lähinnä siksi, että Pakkasen ja Helteen yhdistelmä kutitti kielikorvaani ja mietin kuinka mukavan postausotsikon nimistä saakaan.
Kirja alkaa juhannuspäivästä, jolloin helle ei helli vaan lämpömittarissa on lukemana +9 astetta varjossa. Anna Laine viettää keskikesän juhlaa ystävättärensä Mervin kesämökillä. Sataa, tuulee ja Suomen kesä tarjoaa kylmää kättä.
Mökkiloman vietto katkeaa kesken kuin kananlento, kun Annan naapuri soittaa kiukkua uhkuvan puhelun. Annan asunnossa tulvii ja vesivahinko ulottuu jo alakerran naapuriin saakka. Astianpesukoneen aiheuttama vahinko on niin laaja, ettei asunnossa voi asua ennen kunnollista kuivatusta ja remonttia.
Anna ja mukavuudenhaluinen Justus-koira ovat siis vailla kotia. Onnekkaan sattuman osuttua kohdalle Mervillä on tarjota ystävälleen väliaikaismajoitukseen 95-vuotiaan vuodeosastolle joutuneen tätinsä kaksio Töölössä. Anna epäröi, mutta vaihtoehtoja ei juuri ole. Niinpä nainen ja koira muuttavat Mervin tädin tunkkaiseen ja kissanpissalta haisevaan alakerran asuntoon. Ikkunoista on huippunäköala suoraan roskiksille. Annaa ahdistaa ja Justus murjottaa.
Melko nopeasti Anna tutustuu talon monenkirjavaan naapurustoon. Talossa asuu monien muiden ohessa tietenkin mm. nokkansa jokaisen asioihin työntävä ja kärkkäästi arvosteleva täti tietotoimisto, naispari lapsineen ja kovasti kuvioissa pyörii naisparin toisen osapuolen ex-mies, johon Anna alkaa tuntea vastustamatonta vetoa. Alkukesän arktinen sääkin vaihtuu vuosisadan helteeksi. Kimurantteja ihmissuhteita, salailua ja väärinymmärryksiä. Kiillotetun kulissin takana kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Hullu helle tuskastuttaa ja saa ihmiset käyttäytymään kummallisesti.
Talon asukkailla on jo vuosia ollut tapana järjestää yhteiset pihajuhlat keskellä kesää. Jokainen osallistuu järjestelyihin kykyjensä mukaan. Näitä juhlia kirjassa kovasti järjestellään ja samalla esitellään talon väkeä ja avataan hieman heidän salaisia ajatuksiaan.
Kirjan kannessa lukee pienen ympyrän sisässä: Anna Laine -dekkari. Voi olla, että kirjan juoni pikku hiljaa punoutuu jollain tapaa kohti tragediaa, mutta kovin kevyttä on tämä suomalainen jännitys. Tuleehan se ruumiskin lopulta, mutta ilman sen suurempaa hälyä. Kukaan ei ole paha pohjimmiltaan vaan romaanihenkilön kuolema on silkka vahinko. Ja juttu selviääkin niin siististi, ettei yhtään yöunia tarvinnut menettää.
Tarina oli ihan kiva. Mukiinmenevä lukukokemus. Olisi sitä voinut aikansa hullumminkin käyttää. Mutta lainaanko kirjastosta lisää Pakkasta? En usko, että ihan heti. Ehkä sitten, kun en keksi mitään muuta luettavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti