Lisää patsastelua ja herkuttelua

Esikoinen on pellavapäätä hoitaessaan viettänyt paljon aikaa Lontoon merimieskirkolla. En ole ihan varma onko kaupunginosan nimi Rotherhithe, mutta ainakin se sijaitsee ihan kävelymatkan päässä pellavapään kodista. Kirkolta on löytynyt seuraa ja tekemistä niin pienelle pallerolle kuin hoitotädillekin.

Lauantaina meidän ohjelmistoomme kuuluikin kahvittelu Suomi-kirkolla. Tarjolla oli hyvän seuran lisäksi lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera ja herkullisia pullia. Voin uskoa, että Lontoossa asuville suomalaisille paikka on oivaa terapiaa mahdolliseen koti-ikävään.

Kirkolta kävelimme Thames-joen viertä kohti Tower Bridgeä ja keskustaa. Oli ihan huikeaa nähdä tämäkin puoli Lontoosta! Oppaanamme kulki esikoisen hyvä ystävä kirkolta, suomalainen Elovena-tyttö hänkin..

Otin tietoisen riskin, kun hairahdin laittamaan lämpimän päivän kunniaksi jalkaani upouudet sandaalit. Kengät olivat kyllä muuten mainiot, mutta koska viileän kesäsään vallittua ei ole tullut juoksenneltua ilman sukkia, jalkapohjat ovat edelleen talvisen herkkähipiäiset. Onnistuin siis päivän aikana hankkimaan valtaisat vesikellot anturoihini, mutta ei niistä voinut edes valittaa, koska tyhmyys oli ihan oma.

Thamesin varrella oli hauska puisto patsaineen, jossa kauniimpana päivänä varmaankin olisi ollut enemmän kansaa. Koko päivän jatkunut sataa - ei sada - sataa -vatkaaminen ei houkutellut ulkosalle kuin innokkaimmat nähtävyyksien perässä pinkojat.

Aika hiljainen oli tämä tyttö, vaikka kuinka yritin sitä jututtaa :)

Lauantain iltapäivän ohjelmassa meillä oli kahvittelu iltapäiväteen merkeissä esikoisen työnantajaperheen ja entisen kämppiksen kanssa. Paikaksi oli valikoitunut Caffe Conserto aivan Trafalgar Squaren välittömässä läheisyydessä. Aukion laitamilla tiet olikin suljettu tyystin autoliikenteeltä, sillä kaupungissa oli meneillään yleinen pyöräilypäivä. Mainio idea!

Kerrankin olimme paikalla hyvissä ajoin, joten jäi mainiosti aikaa kuvata ympäristöä.

Näyteikkunassa oli niin hyvän näköisiä herkkuja, että luulen henkilökunnan joutuvan pesemään lasin monta kertaa päivässä makeannälkäisten kuolasta, heh.

Seurueemme oli erittäin yksimielinen, sillä kaikki kuusi aikuista päätyi valitsemaan Afternoon tean. Niinpä meille kiikutettiin pöytään kolme kolmikerroksista herkkutarjotinta, neljä kannua teetä ja kaksi isoa kuppia kahvia. Syötävää oli niin paljon, ettei siinä olllut tolkkua.

Skonssien kanssa tarjoiltujen hillojen kansissa oli hauskat tekstit.

Iltapäiväteen jälkeen olimme niin kylläisiä, ettei oikeastaan olisi tarvinnut syödä enää koko päivänä mitään. Kuitenkin esikoinen ja entinen kämppiksensä halusivat käydä vielä viimeisen kerran lempiravintolassaan Wahacassa. Se on meksikolainen rento ravintola, jossa voi tilata pieniä ruokia pieneen nälkään tai isoja ruokia suureen nälkään tai monta pientä ruokaa keskikokoiseen nälkään.

Aloittelimme meksikolaisväritteisillä drinkeillä ja tutustuimme ruokalistaan. Onneksi tytöt olivat jo ruokia testanneet, joten saimme heiltä mainiot vinkit siitä, mitä kannattaa maista.

Itselleni valitsin kaksi pientä ruokaa, sillä nälkä ei ollut. En kyllä tietenkään yhtään muista näiden nimiä, mutta ensimmäisessä annoksessa käärön sisällä oli bataattia ja toisessa tortillalettusen välissä oli grillattua kanaa lisukkeineen. Molemmat olivat oikein hyviä, nam!

Ruoka oli erittäin täyttävää, mutta jälkiruoka kuuluu kuvioon. Tytöt kuittasivat asian uusilla drinkeillä,

...mutta minun oli ihan pakko maistaa churroja, nyt kun kerrankin oli mahdollisuus. Rasvaiset, tummaan suklaaseen dipatut tangot eivät osoittautuneet erityiseksi herkuksi. Mutta tulipahan maistettua!

Cappucinoni sekaan sulattelin palasen suklaata, mutta niin oli yltäkylläinen olo, etten tätäkään juomaa oikein meinannut jaksaa juoda ja oli jätettävä osa kuppiin. Kyllä kaikui takaraivossa lapsuuden opetus, kuinka köyhien maiden lapset olisivat siitäkin juomasta olleet onnellisia...

Illan edit.: Vallan unohdin tätä tarinaa kirjoittaessani raportoida, että emme me todellakaan yleensä ole kitsaita tipinmaksajia. Iltapäiväteellä ei ollut aihetta käydä ryppyilemään laskuun merkitystä tipistä, koska palvelu oli ollut hyvää, huomaavaista ja ystävällistä, tarjoilijat olivat tippinsä ansainneet. Wahacassa porukkamme oli niin pieni, ettei laskuun edes oltu laskettu palvelurahaa valmiiksi, Mutta koska tarjoilijamme oli aivan mainio ja ruoka erittäin maukasta, yksimielisesti maksoimme mielellämme kiitokset.