Ikiaikojen takaa

Luinpa tuossa Mikko Kamulan esikoisteoksen Ikimetsien sydänmailla. Olihan kiehtova, miltei 700-sivuinen saaga, salaperäinen ja uskomaton aikuisten satu, jossa samaan sattumien sekamelskaan taitavasti punottiin tosiasioita ja vanhoja kansantarinoita, metsänhenkiä, maahisia, haltioita, tietäjiä. Oman mausteensa soppaan toi tarinan sijoittuminen näille seuduille. Liikutaan vähän Juvalla sekä Rantasalmella, mutta enimmäkseen pohjoisemmilla saloilla. Pyhän Olavin linnakin mainitaan useampaan otteeseen.

Juko Rautaparran perhe on muuttanut Rantasalmelta syville saloille. Ihan tarkkaan en tekstiä lukiessa tajunnut, mikä oli se muuttoon ajanut viimeinen niitti. Jukon vaimon ja lasten äidin kuolemastakin on aikaa kulunut jo niin paljon, että Juko on löytänyt uuden puolison, Matelin. Perheeseen kuuluu aikuisuuden kynnyksellä olevat Heiska ja Varpu sekä heitä vuosia nuorempi Tenho, jolla on herkkyys kuulla ja nähdä yliluonnollisia asioita. Mallu-mummo, Jukon äiti, asuu myös saman korpimökin katon alla.

Kirja alkaa Matelin synnytyksestä. Mateli synnyttää pienen, sievän tyttölapsen, jonka Yörnin äijä, tietäjä, nimeää Mieloksi. Perheen elo on mallillaan ja vaurautta kertyy pikku hiljaa. Perheen nuoria polttelee päästä välillä ihmisten ilmoille, ja Heiska pääseekin miesten mukaan metsästysretkelle. Retkellä sattuu ikävä välikohtaus, jossa lappalaisukko langettaa Jukon päälle vahvan kirouksen ja samalla hetkellä jättimäinen karhu hyökkää kotiväen kimppuun. Kodinhaltija onnistuu pelastamaan Tenhon, mutta karhu raatelee Matelin pahasti ja vie pienen Mielon mukanaan. Myös talon härkä joutuu karhun saaliiksi.

Tenho löytää pienen sisarensa tai oikeastaan sen mitä hänestä on jäljellä. Härän raadeltu ruho löytyy samasta paikasta. Tenho hautaa sisarensa jäänteet suuren kuusen alle kivikasaan ja juoksee kotiin kertomaan härän löytöpaikasta. Kun aikuiset ennättävät paikalle, härän ruho on kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Kuulostaa aivan kamalalta. Mutta tämä on vain kertomuksen alkuräjähdys, johon tarinan säikeet punoutuvat. Tarinaa kerrotaan välillä Tenhon, välillä Heiskan ja toisinaan Varpun näkökulmasta. Pääsee ääneen myös isä-Jukokin. Metsästysreissuja, kyläilyjä, taikoja, metsänpeitoon joutumista, maahisia, tehokkaita taikakaluja, kesäjuhlat, romantiikkaa ja jännitystä. Sitä kaikkea ja paljon muuta pitää sisällään tämä tiiliskiviromaani, jota ei malttaisi käsistään laskea. Minä yleensä lueskelen vain hetkeä ennen nukkumaan menoa, mutta nyt oli napattava lukuaikaa muilta puuhilta myös keskellä päivää.

Kirjan juonesta en halua enempää kertoa. Mutta ilolla jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa!