Syyskuun loppukiri ja lokakuun startti

Vaikka lokakuu onkin jo pyörähtänyt mukavasti käyntiin, päivitän vielä vähän kuulumisia syyskuun puolelta. On ollut sen verran vauhti päällä päivittäin, etten ole ajantasaista raportointia saanut aikaiseksi. Kuvaaminenkin olisi varmaan jäänyt kaiken touhun jalkoihin, ellen olisi tullut haastetuksi mukaan Facebookin arkikuvahaasteeseen ja sen myötä minulla sitten on materiaalia tänne bloginkin puolelle.

Torstaina työpäivä painottui iltaan, joten aamupäivällä oli vapaa tekemään muita asioita.

Vihdoinkin olin saanut aikaiseksi ajanvarauksen kampaajalle ja yhdeksältä napotin Pinnalla kaavun alla peilin edessä jakkaralla. Olin loputtoman työlästynyt villiksi ja vapaaksi venähtäneeseen lettiini, joka kurittomana hulmuili miten itse tahtoi eikä asettunut ollenkaan kunnon kampaukseksi. Siksi siis anoin lyhyttä ja helppohoitoista mallia, ja sellaisen sain. Että oli helpottunut ja kevyt olo, kun tunnin siistimisen jälkeen astelin ovesta ulos.

Ihan siinä Pinnan vieressä on Alku-kahvila ja sinne olin sopinut treffit kouluaikaisen ystäväni kanssa. Vitriinin edessä oli edessä myös valinnan vaikeus... mitähän sitä ottaisi. Teki mieli sekä suolaista että makeaa. Jos et osaa  valita, ota molemmat... ja niin me teimme! Juomaksi valitsin tällä kertaa teen ja ystäväni tilasi latten, joka tuli kauniina ja pöytään tarjoiltuna hetken kuluttua.

Töissä soin muutaman ajatuksen haasteelle ja kuvasin tuoreen syyskuun lehden hissin lattialla ja kolmannesta kerroksesta nappasin otoksen musiikkiosaston suuntaan.

Työpäivän jälkeen ulkona jo ilta hämärtyi ja maalasi maisemaa hienoilla sävyillä.

Perjantaina ennätin aamulla rynnistellä pihalla kameran kanssa ennen kuin piti kiirehtiä työmaalle jälleen.

Töistä yritin lähteä tosi nopeasti, mutta silloinhan tietenkin tulee aina viivästyksiä. Mutta kun pääsin kotiin, lähdimme kuopuksen ja vävykokelaan kanssa saman tien ajelemaan vanhempieni luo Luotojärvelle. Olin heille etukäteen kertonut, että tulemma ja taisin silloin sanoa, että pääsen töistä neljältä. Mutta sairastapauksen vuoksi järjestelimme töitä uudelleen ja olinkin töissä viiteen, mutta en muistanut informoida äitiä muuttuneesta tilanteesta. Niinpä hän ehtikin jo olla huolissaan, jos emme tulisikaan..

Enkä ihmettele huolta! Meitä odotti siellä ihan pitopöytä. Mummo oli laittanut lapsenlapsen lempiruokia pöydän notkumaan ja kyllähän kunnon lihapaisti. vastapaistetut perunapiirakat ja sienisalaatti maistuivat meille kaikille. Oli siinä pöydässä muutakin, eli porkkanoita, perunoita, kesäkurpitsapaistosta ja omenapuolukkaakin. Ja vielä jälkiruoaksi suloisen pehmeää ja raikasta puolukkarahkaa. Lopusi pyörimme pois pöydän äärestä...

Siinä vaiheessa kun olimme vihdoin perillä Luotojärvellä, aurinko vielä paistoi ja sai äidin pelargoniat suorastaan hehkumaan.

Perjantain ja lauantain välisen yön nukuin todella huonosti, sillä vahdin koko ajan kelloa, ettei se vain karkaisi... Vähän ennen viittä viimein vääntäydyin pois petistä ja aloitin aamutoimet. Lauantaisin menemme töihin jo anivarhain, että saamme työtunnit täyteen. Niinpä pyöräilin työmaata kohden auringonnousun aikaan.

Töissä aurinko kiusasi paistamalla suoraan silmiin, mutta en antanut sen häiritä vaan otin kännykän kameran kaveriksi ja vangitsin muistikortille valon ja varjon kisailua.

Kahvitauolla tankkasin vähän energiaa, että jaksaisin päivän pakertaa päästäkseni kuopuksen ja vävykokelaan kanssa...

... syömään kaupungin toiseen kiinalaiseen ravintolaan.

Otettaisko aluksi pienet terävät?

Vai haarukoidaanko ruokalistalta meille sopivimmat vaihtoehdot?

Ensin tuli tyhjät lautaset.

Alkupalaksi kevätkääryleet.

Pääruoaksi jaoimme kolmeen pekkaan kaksi erilaista annosta. Tässä hapanimeläkastikkeessa friteerattua possua..

... ja tässä härkää viiden värin kasviksilla.

Lisukkeena tietenkin riisiä.

Jälkiruoaksi tilasimme friteeratut banaanit, joita meistä kukaan ei ollut koskaan ennen maistanut. Eikä tarvitse tämän jälkeen toiste maistaakaan.

Yhden kerran aikaisemmin olen tuossa ravintolassa syönyt ja silloin olin aivan yllättynyt siitä, kuinka hyvää ruokaa siellä saikaan. Tällä kertaa eivät yltäneet samaan ja se on harmi. Myös siivouksen tasoon olisi ruokaravintolassa syytä kiinnittää huomiota,,, voi olla, ettei tuolla tarvitse enää käydä.

Kotimatkalla syksyn ruska pisti taas parastaan.

Kun lauantai oli lopuillaan, oli myös täti aivan naatti. Silmät eivät illalla millään meinanneet jaksaa pysyä auki. Hyvä, kun jaksoin saunassa käydä!