Toisen roska

...on tädin aarre. Tosin ei näitä parin viimeisen kirppiskäynnin löytöjä voi millään roskaksi mieltää, mutta jollekin ne ovat olleet tarpeettomia tavaroita. Minä ne sieltä talteen korjasin ja melko kohtuullisin hinnoin,

Kolme paitaa löytyi samalla käynnillä. Kirjava paita maksoi 2,5 €, Marimekon tunika lähti mukaani 2 eurolla (=halpa!) ja Jukka Rintalan tunikasta pulitin 3 euroa.

Nahkaiset Converset korjasin mukaani 7 eurolla. Tosi siistit kengät, pohjatkaan eivät ole yhtään kuluneet!

Emalisia kippoja olen vähitellen hankkinut yhtä suunnitelmissa olevaa projektia varten... Nämä kolme maksoivat 0,50 €/kpl eli olivat lähes ilmaiset. Viisikymmentä senttiä maksoi myös tuo pieni kerää oranssia pellavalankaa.

Tupperwaren käyttämättömän oloinen juustorasia oli pakko ostaa. Se kun maksoi vain 2 €.

Ilmat viilenevät ja pipo on paras pääasia. Uusi turkoosinkirjava päähine oli hinnaltaan kipurajoilla, se kun maksoi kokonaiset 3,5 €.

Sitten... Kahvakuula! Seitsemän euron kahvakuulaa en heti poiminut myyntipöydästä mukaani. Yritin järkeillä itselleni, ettei se tädin kunto yhtään enempää kohoa, vaikka kotiin kiikuttaisi vielä yhden kuntoiluvälineen säilytykseen. Niskat ja hartiat kaipaisivat kunnon harjoitusta, että jumit ja pakotukset laukeaisivat, mutta oletan tuntevani itseni. Kahvakuulan kanssa heiluminen tekisi varmaan hyvää, mutta tulisiko sitä heiluteltua? Ehkä pelkkä kuulan omistaminen helpottaisi... Koska sopivan kokoinen ja kauniin turkoosi untuvatakki jäi ostamatta huomattuani jonkun hikoilleen sen sisällä takin ihan pilalle, takkiraha säästyi. Hyh... Raha ei huventunut takkiin, joten kävelin automaattiohjauksella kahvakuulaa kohti ja kiikutin sen kassalle sen enempiä pohtimatta.

Nämä löydöt ovat siis uudet aarteeni. Tuon kahvakuulan ehkä kiikutan joskus uudelleen myyntiin, jos ei se pelkällä olemassaolollaan helpota niskahartiasärkyjä. Luja usko vie vaikka läpi pinkin kahvakuulan...