Kuten jo parissa edellisessä postauksessa taisin mainita, eilinen oli varsin puuhakas päivä. Viikon ainoana vapaapäivänä oli ahkeroitava ja tuskin oli aamu valjennut, kun pihalla alkoi vimmattu rytmikäs nakutus, josta tätikin otti sitten päivään tahtimerkit. Käpytikkahan se aamupalaa takoi pihan vaahteran yläoksistossa. Kuvaan en lintua kunnolla saanut, sillä risukkoa oli liiaksi edessä.
Pyykinpesun, kokkailun, leipomisen ja kirppistelyn ohessa raivasin vihdoin pihalta kesän merkit leikkimökkikasvihuoneeseen säilöön. Ihan harmitti kuskata kompostiin innokkaasti kukkivat lumihiutaleet ja kelloköynnös. Lopulta en edelleenkään raaskinut terassilta viskata runsaana rehottavia hortensioita enkä keijunmekkoja. Niille annoin vielä armonaikaa kukkia.
Syyshyytävällä räystästippuvedellä kuurasin kesäkukkapurkkeja ja ensin sormia kylmäsi, mutta kun puuhaan tottui, kädet ihan kuumottivat. Välillä sinkoilin pitkin pihaa kantamassa tavaraa kompostiin tai roskikseen ja koko kesän innolla kukkineet parin euron ruusupuskat istutin kasvimaahan. Jos selviävät talvesta elävinä, hyvä. Jos eivät selviä, ostan ensi keväänä sen verran enemmän kesäkukkia.
Suurin kukkaruukku otti ja hajosi, kun yritin vääntää kukkia pois purkista. Ei olisi kannattanut ottaa lapiota avuksi...
Eikä tästä Ritan kesälahjakastelukannustakaan ollut kasvia helppo saada pois. Kannu joutui suojaruukuksi, kun ei siinä vesi pysynyt. Kukka kyllä sinnitteli suojuksen sisällä vähän liiankin sitkeästi, mutta sinnikkään nitkutuksen jälkeen ruusun juurakko lumpsahti pienestä kolosesta ulos kannusta ja sain istuettua raadellun juurakon kasvimaan muhevaan multaan.
Siellä ne nyt nököttävät. Parhaat ruusunkukat leikkasin vielä maljakkoon turvaan sääennustuksen povaamilta lumisateilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti