Viime joulun alla Taito Shopin joulukassissa tuli muiden mukavien tuotteiden ohessa puolukkaleipäainekset. Meille kertyi noita ainespaketteja kaksi, mutta en niitä jouluksi paistanut. Jouluna on muutenkin niin paljon syötävää, ettei tuntunut järkevältä kokeilla uutuuspaistoksia juuri herkuttelukaudella. Paistoin leivät myöhemmin keväällä ja hyväksi havaitsin. Leipä kelpasi myös nuorisolle, joka kovasti ilahdutti äidin sydäntä.
Kun alkukesästä kävin matonkudeostoksilla, bongasin Taito Shopin hyllystä uutta makoisaa testattavaa.
Leipäainekset, jossa on myös puolukkaa ja mustikkaa. Eelis-Antin alkuperäisruista pakattuna Kenkäverossa. Ajatuskin houkutteli ja sai veden kielelle!
Miten lie kesä menikään ja syksykin jo melkein, ennen kuin tuli aika leipoa aineksista leipä. Eilen se päivä vihdoin koitti! Tyhjensin leipäainespussin kulhoon ja lisäsin perään kolme desiä reilusti kädenlämpöistä vettä.
Hämmensin seosta noin minuutin ajan ja kippasin taikinan paketissa tulleeseen vuokaan. Jo tässä vaiheessa seoksesta tulvi nostalginen ja houkutteleva tuoksu.
Taikina sai jäädä puoleksi tunniksi kohoamaan ennen kuin vuoka pääsi 190 asteiseen uuniin 75 minuutiksi.
Jo taikinavaiheen ihanat tuoksut vain vahvistuivat lämmön vaikutuksesta. Leipä tuli uunista, mutta vielä piti antaa sen jäähtyä, ennen kuin pääsisin maistelemaan. Oli lähdettävä töihin ja jätettävä tuore leipä itsekseen tekeytymään.
Töiden jälkeen pääsin tutkimaan, mitä olikaan tullut tehtyä. Päältä päin näytti hyvältä, mutta voi voi... leipuri oli jäänyt kuoren alle ja sinne oli jäänyt ikävä ilmatasku.
Olisikohan leipä jäänyt kuitenkin aavistuksen tuoreeksi ja siitä saattaisi johtua tuo likilaskuisuus. Niin tai näin, vastapaistetun leivän viipaleet maistuivat mainioilta nälkäisen suussa. Ei pöllömpi tuttavuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti