Kuinka saisin rikki suuren kurpitsan

Tänään oli viimeinkin tullut aika tarttua härkää sarvista. Tai kurpitsaa kurkusta.

Keväällä ostin Prisman taimimyymälästä talvikurpitsan taimen ja istutin sen kasvimaalle kesäkurpitsojen ja avomaankurkkujen seuraan perunapenkin viereen. Taimi kasvoi ja vahvistui ja kukki upeasti monin kukin. Näytti siltä, että useampikin kurpitsa olisi aloitellut kasvuaan, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että muut alut hävisivät yksitellen johonkin, liekö lehtokotiloiden ahnaisiin kitoihin. Yksi sinnikäs kurpitsanalku jatkoi kasvuaan pitkin kesää, kunnes pakkasta peläten kävin kurpitsan järkäleen pelastamasta lämpimämpiin olosuhteisiin.

Kaiken härdellin keskellä en ennättänyt ottaa kurpitsaa käsittelyyn. Hässäkän lisäksi toinen syy aikailuuni oli, etten oikein tiennyt, mitä jättiläiskurpitsallani tekisin. Yhdeksän kilon kurpitsasta olisi ainesta vaikka mihin. Vaikka Tuhkimon vaunuiksi.

Nyt olin riittävästi hauduttanut ajatuksia ja kaivellut vinkkejä Internetin eri sivustoilta. Mutta miten tuo iso mötikkä oikein saadaan pienempiin palasiin? Suurinkin keittiöveitsemme näytti auttamattoman minikokoiselta.

Onneksi veitsi oli terävä ja raakaa voimaa käyttäen kurptisa antautui.

Päädyin tekemään pakastamista varten reilun satsin ihan peruskurpitsasosetta. Sitä voi sitten talven mittaan upottaa niin sämpylä- kuin lettutaikinaankin tai keittää aurinkoisen väristä kurpitsakeittoa.

Paloittelin puolikkaat pienemmiksi, poistin höttöisen rihmaston sekä siemenet sisältä ja kuorin kappaleita sitä mukaa kuin pilkoin paloja pienemmiksi. Sosetta varten kuutioin keltaista maltoa kaksi kiloa ja laitoin ne isoon kattilaan ja lisäksi kaksi desiä vettä.

Annoin kiehua niin kauan, että kurpitsapalat jo itsekseen soseutuivat. Lopuksi vielä survoin loput palat soseeksi sauvasekoittimella. Vettä oli ollut ehkä vähän liikaa, joten kun tein toisen satsin, laitoin vettä vain vähän reilun desin ja kurpitsakuutioita reilut kaksi kiloa.

Nyt minulla on viiden litran kattilallinen kurpitsasosetta pakastettavaksi eri käyttötarkoituksiin. Toivottavasti kaikki pakasteet talven mittaan löytävät paikkansa!

Puuhaan ryhdyttyäni keitin myös kattilallisen kurpitsakeittoa. Ohjeen löysin Valion sivuilta, mutta vähän muokkasin omaan makuun sopivammaksi.

Kurpitsakeitto

n. 750 g keltaista talvikurpitsaa (500 g kuorittuja kuutioita)
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 porkkanaa
4 jauhoista perunaa
2 sipulia
1 chilipaprika
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 dl appelsiinimehua
100 g (0,5 prk) Valio Viola mango tuorejuustoa
100 g (0,5 prk) Valio Viola maustamatonta tuorejuustoa

Puhdista, kuori ja paloittele kurpitsa, Kuori ja kuutioi perunat, Kuori ja pilko porkkanat sekä sipulit. Halkaise chili, poista siemenet ja pilko pieneksi.

Lisää kiehuvaan veteen kasvisliemikuutio ja kaikki kasvikset. Keitä kannen alla hiljalleen kypsäksi.

Soseuta sauvasekoittimella. Mausta. Lisää appelsiinimehu ja tuorejuustot. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen.

Siitä tulikin syksyä piristävä aurinkokeitto! Maku on ruoaksi yllättävän makea, mutta ei paha! Kyllä tämän mielellään lusikoi menemään ja kupua täyttämään.

Jälkiruokareseptikin löytyi Valion nettisivulta.

Karamellisoitua kurpitsaa

2 annosta

n. 200 g kurpitsaa
1 rkl voita
kanelitangon puolikas
ripsaus suolaa
1/4 dl vaahterasiirappia
0,5 dl pekaanipähkinöitä

vaniljakastiketta

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Paloittele n. 1 cm paksuiksi viipaleiksi.
Sulata voi pannussa. Lisää kurpitsat, kanelitanko katkaistuna. Mausta suolalla.
Kaada pannulle vaahterasiirappi. Paista kunnes neste on haihtunut. Sekoita varoen, ettei kurpitsa soseudu.
Lisää lopuksi pähkinät ja paista vielä hetki.

Anna jäähtyä vähän ja nosta kurpitsapalat ja pähkinät varoen lautaselle. Lisää vaniljakastike ja nauti.

Myös vaniljajäätelö käy kyytipojaksi.

Tässä vaiheessa oli vielä reilu neljäsosa kurpisaa jäljellä, mutta minulta oli ideat ja puhti tältä päivältä lopussa. Huomenna on päivä uusi!