Virkkasin villatakin

Jo heinäkuulla kertoilin keskeneräisistä käsitöistäni. Huivitekele on edelleen samassa jamassa kuin silloin ja tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä puretuksi. Mutta kirkkaan sinisistä alpakkalangoista aloitettu työ valmistui monien purkamisien jälkeen jo ennen loman alkamista.

Kymmenen kerää lankaa riitti hyvin... Ensin luulin, että jäljelle jäisi vain vajaa kerä, sillä saatuani hihat virkatuksi, yhdeksästä vyyhdestä oli jäljellä vain lyhyt langanpätkä ja olin hyvin iloinen, kun sain hihan loppuun käyttämällä aiemmin joutilaaksi jääneen lyhyen soiron. Seuraavassa kuvassa viimeinen kerros on kesken,

mutta tämä pätkä pelasti tilanteen.

Tadaa, hihat ovat valmiit! Ja lankaa on jäljellä vielä kokonainen kerä!

Mutta kun sovittelin takkia päälleni, se osoittautui epäkelvoksi. Kaula-aukko oli auttamattoman väljä ja hihat ihan hirmuisen pitkät. Siis purin hihoja lyhyemmiksi ja virkkasin kaula-aukkoa samoilla langoilla suppeammaksi.

Ei siitä täydellinen tullut, mutta ehkä sille talven kylmillä tulee käyttöä... Napit löytyivät lomareissulta Seinäjoen kirpparilta, kymmenen nappia maksoi yhden euron. Ei ollut liian kallista.

Kuvat minusta ja takista ovat kuopuksen ottamat.

Alareunan luomiskerros on pikkuisen liian kireä, mutta minkäs sille teet... Pitäisi purkaa koko nuttu ja siihen en kyllä millään viitsi ryhtyä.

Ihanat nämä napit <3.

Langat odottivat tosi pitkään puikoille tai siis koukulle pääsyä, mutta kun sopivaa ohjetta ei meinannut millään löytyä. Saara Toikan Kesäneuleita -kirjasta sitten löytyi se malli, joka minua puhutteli.

Mallin nimi on Varpu ja se on kirjassa ihanan keveä, lyhyt ja näpsäkkä. Mutta minulle kävi hassusti... Lanka oli paljon ohuempaa kuin ohjeessa, joten piti soveltaa ja lopulta halusin takin, joka peittää pepunkin. Ja sitä kaula-aukkoa piti vääntää ihan eri malliin kuin tuossa ohjeessa. Eli Saara Toikan sävellyksestä tuli minun sovituksessani ihan uusi teos. Tuskin samaksi tunnistaa vaikka mallineule onkin samaa.

Mukavaa oli tehdä villasukkatehtaassa väliin tällainen suuritöisempikin virkkaus, siis muu kuin matto. Ja reissusta ostin neulepaitalangat malliin, johon jo aiemmin törmäsin. Että ehkä näitä neuleita (virkkuita) syntyy jokunen lisääkin. Tai sitten ei.