sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Perhesukat


Aikaa sitten ostin jollakin Tallinnan reissulla Karnaluksista useita keriä 6-säikeistä Step-lankaa. Kerät ovat kiltisti odottaneet vuoroaan. Nyt nappasin ensimmäiset kerät käyttöön ja tekaisin kahdesta kerästä kolmet sukat.

Ensin loin 60 silmukkaa, jaoin ne neljälle puikolle, 15 silmukkaa kullekin. Tein 17 kerrosta kierrejoustinta. Kierrejoustin neulotaan niin, että ensimmäisellä kerroksella neulotaan 1 nurin, 2 oikein, 1 nurin, kaksi oikein... kerroksen loppuun saakka. Toisella kerroksella neulotaan 1 nurin, nostetaan yksi silmukka neulomatta, neulotaan seuraavasta silmukasta yksi silmukka etureunasta ja toinen takareunasta ja vedetään neulomaton neulottujen yli ja jatketaan näin toistaen kerroksen loppuun.

Joustimen jälkeen sujuttelin silkkaa oikeaa niin pitkälti kuin tuntui hyvältä. Nilkkaan tein taas 17 kerrosta kierrejoustinta. Kantapää on vahvistettua neuletta. Eli neulon oikealla puolella vain joka toisen silmukan (neulomatta, neulotaan, neulomatta, neulotaan...) ja nurjalla neulotaan kaikki oikein.

Sukista tuli sen verran pienet, etten niitä omiin koipiini käy kiskomaan. Ehkä kokoa 37 tai 38. Lankakerästä jäi paljon jäljelle.



Koska samanlaisia keriä oli kaksi, otin seuraavaksi työn alle niistä sen toisen. Nyt halusin tehdä suuremmat sukat. Loin 72 silmukkaa ja jaoin ne puikoille, 18 kullekin. Kierrejoustinta tein aluksi 21 kerrosta ja taas mentiin... Oho! Yksi kerä ei riitäkään!


Onneksi ensimmäisistä sukista jäi paljon jäljelle!


Näitä sukkia neulottiin viikolla myös Pieksämäellä Savonsolmussa Itä-Suomen verkostoitumis- ja työhyvinvointipäivässä. Oli oikein antoisa koulutuspäivä eikä siellä ainakaan nälkä jäänyt. Oli tarjolla aamukahvia, lounasta (pääruoka jäi kuvaamatta) ja iltapäiväkahvia.






Toisista sukista tuli sitten isot. Ehkä kokoa 44 tai 45. Ja lankaa oli vielä jäljellä pieniä nyssäköitä. Vieläköhän niistä saisi vauvalle junasukat? Ei kun kokeilemaan!


300 grammasta lankaa syntyi kolmet sukat ja lankaa jäi jäljelle pieni nyssäkkä.



Ensimmäiset sukat sain tehdyksi hyvinkin identtisiksi.


Toisissa sukissa identtisyys ei onnistunut yhtä hyvin. Kärki ei ole samannäköinen ja kantapäissäkin on tarkasti katsoen eroa.



Junasukat tein sitten ihan tietoisesti villisti erinäköiset. Kovasti sumplimalla näistäkin olisi saanut kuta kuinkin samannäköiset, mutta pääteltäviä langanpätkiä olisi sitten ollut paljon enemmän, Nytkin nämä sukat on tehty erikokoisista nyssäköistä ja päättelemistä oli paljon enemmän kuin isoissa sukissa.


Sukat on kuvattu höyryttämättä, mutta oli niin kiirus saada postaus tehdyksi. Huomenna on jo huhtikuu ja aprillipäivä ja LOMA. Siksi join eilen töissä päiväkahvit pullan kanssa. Ihan lomafiiliksissä!


Kuinkas sitten sattuikaan

Viikko sitten viikonloppuna kuopuksen oli tarkoitus matkustaa oppilaskuntarientoihin toiselle paikkakunnalle. Koiralapset eivät päässeet millään meille hoitoon, joten mummukan piti järjestellä työvuorojaan ja matkustaa karvaisten lapsenlasten hoitajaksi Mikkeliin. Koska bussimatkat ovat sitä halvempia, mitä aiemmin lipun ostaa, toimin hyvissä ajoin. Menomatkalla Onnibussin aikataulu oli sopivampi. Paluubusseja tulikin hämmentävän harvakseltaan entiseen verrattuna. Onnibussi olisi ollut halvempi, mutta Savonlinjan aikataulu oli inhimillisempi.

Kuinkas sitten kävikään?

Ensinnäkin työharjoittelussa pakertava kuopus päätti jättää viikonloppuriennot väliin ja jäädä kotiin. Jahans... No, bussiliput oli jo ostettu, joten tuumasin lähteä silti. Otin liukumien turvin pikkuisen varaslähdön töistä perjantaina ehtiäkseni kunnialla Onnibussin kyytiin. Ihan suotta. Bussi tuli paikalle hätäisesti juuri ja juuri lähtöaikaan, vaikka firman ohjeistus käskee matkustajien saapua paikalle 15 minuuttia ennen lähtöaikaa. Eikä se edes ollut Onnibus, vaan ihana kotoinen Kosonen. Kuski kylläkin oli Onnibussin henkilökunnan vetimissä, joten olikohan tullut joku yllätysmomentti matkaan.

Olin Mikkelissä ihan aikataulun mukaan ja pinkaisin ensimmäiseksi kauppaan. Syömistä kävin hakemassa ja vähän hedelmäherkkuja. Illalla ennätin vielä hyvin lenkittää koirakaverit ennen kuin heittäydyin koisaamaan kuopuksen sohvalle. Nukkuminen kuopuksen kodissa on huomattavan hellyttävää, vaikka unet jäävät aika pätkittäisiksi. Saapumisestani höperöityneet koiruudet kävivät vähän väliä tarkistamassa, että olin yhä paikalla ja vyöräytyivät viereeni ja tökkivät kuonollaan, että silitä...

Seuraavana aamuna oli ihanan koiralenkin aika yöpakkasen kuivattua tienoon raikkaaksi ja rapsakaksi. Välillä poikkesimme pois kadulta ja seikkailimme pitkin peltoaukeamia. Hanki kantoi!

Rauhallisten aamutoimien jälkeen jätimme koirat päiväunille ja lähdimme kuopuksen kanssa etsimään minulle sinapinkeltaista toppia. Sitä ei löytynyt, tietenkään. Mutta jotain pientä muuta löytyi.

Ruoka-aikaan istahdimme Sitruunapisaraan salaatille ja yhteistuumin päätimme kokkailla lihapullat ja muusin kuopuksen luona vasta iltamurkinaksi.



Jälkiruoaksi nautimme vadelma- ja minttusuklaakakkua kera cappuccinon ja latten.



Pieniin ostoksiini kuului mm. Taito Shopin poistomyynnista löytämäni salmiakkilakut. Kun niitä kuopuksen luona maistelimme, salamana paikalla oli kaksi uteliasta, jotka olisivat halunneet osille. Ensimmäinen kuva on otettu lennossa...


...ja sitten kun yritimme saada kunnon kuvat, koirat vaivaantuivat eivätkä olleet enää ollenkaan niin luonnollisesti.




Seuraavana päivänä lähdimme ajankuluksi vielä vähän kaupungille. Luulin matkustaneeni Mikkeliin, mutta huomasinkin päätyneeni Hong Kongiin!


Niin pitkällä matkalla tulee tietysti nälkä. Monta viikkoa olin haaveillut kunnon hampurilaisesta, joten menimme kokeilemaan, saisiko sellaisen Amarillosta. Kyllä sai, namskis!


Alkupalaksi Amarillossa tarjoillaan automaattisesti nachot. Tykkään!



Itse annos oli niin valtava, että vaikka parhaani tein, en jaksanut syödä kaikkea. Olipa herkku!



Lopuksi piti käydä vessassa, jonka seinällä oli hyvin omaa oloa kuvaava juliste.


Ennen kotiinpaluutani teimme vielä tosi pitkän kävelylenkin koko porukalla. Koirat saivat juosta tavallisia taluttimia vapaammin, kun otimme mukaamme flexit. Oli hieno ilma ja hyvä lenkki. Pidimme niin reipasta vauhtia, ettei kuviakaan otettu ennen kuin tulimme pienelle idylliselle sillalle. Joki virtailee verkkaan ja jää sulaa. Kevät etenee.



Ennen bussin lähtöä nautimme vielä hyvät lähtökahvit kuopuksen tekemän herkullisen suklaakakun kera. Siitä en tullut ottaneeksi kuvaa ja se harmittaa.

Viikonloppureissun ostossaldo on tässä:


Sokoksen 3+1 -päiviltä löytyi uusi hammasharja, hiuslakkaa, suihkugeeliä, uusi kynsiharja entisen räjähtäneen tilalle, Konjac Sponge ¨puhdistussieni ja suloisessa pakkauksessa käsirasvaa.


Clas Ohlsonilta ostin  parilla eurolla kätevän kotelon nappikuulokkeille. Siinä on peilikin!



Facebookin käsityöryhmässä joku oli tehnyt upean maton uusimman Virkkaus-lehden ohjeella. Koska lehteä oli vielä saatavana lehtipisteissä, ostin sen omakseni. Joululahjaontelokuteet ovat painaneet mieltä, mutta kun se sopivin ohje on ollut hakusessa, en ole matontekoon innostunut. Katsotaanpa, joka pian pääsisin toimeen. Palaan siis lehteen vielä myöhemmin uudelleen. Samoin palaan jalkakylpysuolaan, joka löytyi Sokoksen 3+1 -päiviltä. Näkemisiin!



keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Vilkaisu viime viikkoon


Aika rientää, minä en... Tai kai sitä riennän minäkin, kun en tänne blogimaailmaan tahdo ennättää millään. Nytkin on monta juttua postaamatta. Siksi oikaisen ja tiivistän, pistän monta päivää samaan pakettiin.

Aloitetaan oikeastaan jo toisssaviikon lauantaista. Silloin heräsin siinä uskossa, että ennen puolta päivää hyppäisin kummitädin kyytiin, ajelisimme Kerimäelle, jossa lastautuisimme Kososen linja-autoon, joka kurvailisi kohti Imatraa ja Yllätysten ovet -teatteriesitystä. Vaan toisin kävi. Juuri kun aioin hypätä teatterimekkoon, soi puhelin. Äiti soitteli, että reissu on peruttu, koska teatteriesitys on peruttu sairastapauksen vuoksi.

Höh. Mitäs sitten?

Kummitäti oli päättänyt sijaistoimintana mennä käymään vanhempieni luona, joten hyppäsin kyytiin minäkin ja autoilimme Luotojärvelle Suopursu-kukkakaupan kautta. Kukkakaupassa iski runsaudenpula, emmekä meinanneet millään osata valita niitä ihan ykköskukkia seuraavan viikon syntymäpäiväsankarille eli isälle.

Luotojärvellä olikin jo upeat tulppaanit, jotka hannuhanhimaisen onnekas isäni oli voittanut kukkakaupan arpajaisista.


Meidän kimppuumme päätyi lopulta muhkeat krysanteemit ja neilikoita. Kimppu oli taidokkaasti sidottu ja näyttävä, mutta ei se tässä kuvassa kummoiselta näytä.


Sunnuntaipäivä meni tuumaillessa, lueskellessa, kokkaillessa ja neuloessa. Leikin Minna Canthin päivää, leivoin kakun ja tein postauksen etukäteen tiistaina julkaistavaksi. Kävin siellä Riihisaaren Barbie-näyttelyssäkin. Ja päättelin viimeisimmät neulomukseni, Villasukkien vuosi kirjan ohjeella kilkuttelemani anemonet. Ne olivat niin pientä kokoa, ettei kotona nyt ollut mallijalkaa, joten tungin sukkien sisään täytettä ja sain aikaiseksi erikokoiset sukkapökäleet. Niistä sitten yritin napsia edustavia otoksia somettamista varten.




Maanantai oli reissupäivä ja koulutuspäivä. Anivarhain aamusella läksin kotoa tallustelemaan kohti työpaikan pihaa, jossa hyppäisin reissukaverin kyytiin. Ennätin neljän kilometrin matkalla kastua läpimäräksi, sillä heti kohta kotoa poistuttuani taivas alkoi mättää nenäliinan kokoisia räntäriekaleita tuutin täydeltä. Eipä ollut sateenvarjoa mukana, eikä takki ollut vedenpitävä. Ennen kuin olin perillä, märkyys puski läpi talvitakin ja kasteli alla olleen neuletakinkin. Hiukkasen oli nihkeä päivä tulossa kostuneissa kuteissa. Onneksi kuitenkin matkaan pääsin enkä tautia saanut.

Työkamusen kanssa ajelimme Varkauteen Itä-Suomen kirjastojen tulevaisuustyöpajaan. Päivän aikana puserrettiin valmiiksi Itä-Suomen kirjastojen palvelulupaus, mutta ihan hirveästi ei kyllä kajottu tulevaisuuteen...

Päivän parasta antia oli aamukahvit, lounas ja kollegojen tapaaminen.



Tiistai oli leffapäivä. Ihana, koskettava leffapäivä. Jo syksyllä Helsingin (ja varmaan muuallakin) elokuvateattereissa nähty Nuori Astrid oli vihdoin matineanäytöksissä Savonlinnassa. Minunhan oli tarkoitus käydä tämä nuoren naisen kasvukertomus katsomassa kirjamessureissulla Helsingissä, mutta aika ei vain riittänyt. Onneksi nyt aamuvuoron jälkeen ennätin Killaan haltioitumaan.


Elokuvan Astrid on nuori Astrid Lindgren ennen kuin hänestä tuli Lindgren. Käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijäntyö... niin onnistunut kokonaisuus! Tykkäsin tosi paljon!

Tarina tosin voisi olla kenen tahansa nuoren, kauniin ja lahjakkaan tytön tarina. Samanlaisia kohtaloita on varmasti ollut aikanaan muitakin. Rakastuminen oman isän ikäiseen mieheen (seitsemän lapsen isään!), ei-toivottu raskaus, muutto muualle raskauden salaamiseksi, synnytys yksin kaukana kotoa ja kipeimpänä kaikesta lapsen jättäminen kasvatiksi toiseen maahan. Traagista ja kamalaa. Onneksi tässä tarinassa oli onnellinen loppu!


Tiistai oli myös Minna Canthin päivä. Teemapostauksen tein siis jo etukäteen, julkaisin vain vasta oikeana päivänä. Nyt luin loppuun Canthin novellikokoelman Laulaja ja muita novelleja. Aika traagisia tarinoita nämäkin. Vaikka maailma oli erilainen yli sata vuotta sitten, kerronta kestää aikaa ja osa tuon ajan yhteiskunnan epäkohdista on edelleen olemassa. Voin hyvin kuvitella, että kirjailija on ollut oman aikansa uskalikko ja kummajainen. Nostan hattua, että tällä seitsemän lapsen äidillä on töidensä ohella riittänyt sisua, tahtoa, voimaa ja aikaa taistella vähempiosaisten ja naisten puolesta.


Samalla nappasin kuvan jo aiemmin loppuun lukemastani Ian McEwanin kirjasta Rannalla. Siitä ei riitä kerrottavaa omaksi postauksekseen. Ihan en jaksanut täysillä uppoutua vastavihityn pariskunnan hääyöongelmiin enkä siihen, miten tähän hetkeen oli päädytty ja mitä sitten seurasi. Sinnikkäästi kahlasin romaanin alusta loppuun, mutta en menisi suosittelemaan kirjaa kenellekään.


Keskiviikkona oli melko tyypillinen kevättalven sää. Loskaista ja harmaata. Mutta ei sentään räntää rätkinyt taivaan täydeltä, kuten viikon parina ensimmäisenä päivänä. Torilla oli markkinat, joten perinteisesti olisi pitänyt olla kevään kurjin keli...


Markkinoilta en mitään ostanut. En tarvinnut. Mutta Mustissa ja Mirrissä kävin tekemässä vähän hankintoja viikonloppua varten.


Lopulta lompsin töihin iltavuoroon. Onneksi oli jalassa kumpparit!




Täältä tulin...


... ja tänne menin.


Siis tänne.


"Kumpi voittaa, karhu vai leijona, kysyy minulta töissä johtaja... Mikä minä olen sille vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan..." Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli -biisi pyöri pääni sisäisessä jukeboxissa pitkin viikkoa. Veikkaan, että syynä siihen oli keskiviikon kevätpäiväntasaus, jonka takia pohdin päässäni, että kumpi voittaa, yö vai päivä, talvi vai kevät.

Torstaina ei omassa elämässäni tapahtunut kummempia, mutta päivä oli pikkuisen yötä pidempi. Aurinkokin näyttäytyi. Kyllä se päivä näyttää voittavan ja siinä sivussa kevät päihittää talven.

Perjantaina alkoi viikonloppu ja se on tällä kertaa oma tarinansa se. Palaan rikospaikalle myöhemmin.