keskiviikko 14. elokuuta 2019

Päivä Tallinnassa

Jos perjantaina piti nousta jo neljältä niin lauantaina sai nukkua ruhtinaallisesti aamuviiteen. Taas oli meno mielessä ja kahdella ratikalla ajelimme päästäksemme Länsisatamaan.




Toista ratikkaa odotellessa sattui silmiini vastapäisen talon seinästä hauska kyltti. Vai on salaojillekin oma yhdistyksensä? Enpä olisi arvannut!


Laivayhtiö varoitti tekstiviestillä tulemaan satamaan ajoissa, sillä "siellä saattaa olla ruuhkaa". Olimme hyvissä ajoin, teimme lähtöselvityksen automaatilla ja eipä aikaakaan, kun olimme jo odottamassa laivaan pääsyä. Nähdäkseni ei kyllä ollut sen ruuhkaisampaa kuin ennenkään.

Terminaalissa oli kiva valokuvanäyttely, siitä kerkesin pikaisesti pari kuvaa napata.



Olin ostanut meille jo etukäteen aamiaisen laivan buffetista. Onneksi olin, se oli nimittäin loppuunmyyty ja pettyneitä kyselijöitä kääntyi ovelta pois pilvin pimein.


Matka Helsingistä Tallinnaan kesti Star-aluksella vain kaksi tuntia, joten melko pian näkyi ikkunan läpi horisontissa Tallinnan silhuetti.



Tällä kertaa päätimme olla rohkeita ja syödä rokan... eikä kun matkustaa paikallisilla julkisen liikenteen kulkuneuvoilla. Olin etukäteen tutkinut asiaa netistä ja homma tuntui niin yksinkertaiselta, että voisiko se edes olla totta... Noustaan kyytiin ja vilautetaan sirukortillista, etäluettavaa pankkikorttia lukijalle ja se veloittaa kortilta sopivan summan eli kertamaksuna 1,10 € ja jos päivän aikana ajelee enemmän, päivämaksuksi jää vain kolme euroa, kun sen enempää ei tarvitse maksaa. Pitihän tätä kokeilla.

Nousimme satamassa linjan 2 bussiin. Vilautettiin niitä kortteja ja kas, laite rahasti 1,10€. Sivumennen sanoen, ihan älyttömän edullista verrattuna kotimaan hintoihin... Bussissa vielä muistutettiin, että muistithan ostaa lipun. Oli tyytyväinen olo, kun muistin ja varsinkin kun osasin!


Matkustettiin lyhyesti ja hypättiin pois "bussijaam"-pysäkillä ja jatkettiin matkaa jalkaisin vähän takaisin päin. Oltiin menossa Karnaluksiin, sinne käsityöihmisten paratiisiin. Punaisissa valoissa seisoessamme katselin vastapäistä taloa... ikkunassa on joulukuusi! Joko ovat hyvissä ajoin valmistautuneet tulevaan tai sitten se on sinne päässyt unohtumaan viime vuodelta. Mutta eihän sitä ainakaan nyt enää kannata korjata pois... jouluhan on tuossa tuokiossa.



Luulin, että esikoisella olisi ollut jotain mielessä, että siksi menisimme Karnaluksiin. Hän taas ajatteli, että minulla on sieltä ostettavaa... Ei tässä mitään vahinkoa tapahtunut, paitsi että toiset joutuivat suotta odottelemaan, kun yksi haahuili hyllyjen välissä ja minulla oli koko ajan tunne, että muita kismittää odottelu... Ehkä en ihan välttämättä olisi tarvinnut mitään, mutta pyörähdin myymälässä ja tietenkin löysin kaikenlaista tarpeellista. Nappeja olisi joka lähtöön...



...ja täällä lankataivaassa tulee aivan voipunut olo. Niin paljon kaikkea ihanaa!



Voin taputtaa itseäni kannustavasti olalle, sillä yhtään lankakerää tai -vyyhteä en ostanut. En minkäänlaista lankaa, vaikka houkutuksia oli ylenpalttisesti. Tyydyin hankkimaan pieniä, mutta tärkeitä apuvälineitä, kuten mm. kunnon sivuleikkurit.

Niin nopeita oltiin käsityökaupassa, että vaikka kadun varrella odotimme tovin Kopliin päin menevää raitiovaunua, sisään astuessamme ja pankkikorttejamme näyttäessämme, ei mennyt uutta maksua. Tämä leimaus nimittäin tapahtui tunnin sisällä edellisestä. Jotta ihan totta, ei ole kallista liikkua julkisilla Tallinnassa!


Hyppäsimme ratikasta vähän rautatieaseman jälkeen ja jatkoimme jälleen matkaamme jalkaisin kohti Telliskiveä ja Kalamajan kaupunginosaa.



Siinä sitä on opaste poikineen! Ja kaikki nuolet osoittavat samaan suuntaan, suunnilleen.




Olimme menossa Fotografiska-museoon.


Mutta matkan varrelle sattui kirpputori! Siinä meni ainakin tovi...




Alueella olisikin ollut katseltavaa ja tutkittavaa koko päiväksi! Se on kuin Tallinnan Camden town, idyllinen ja historiallinen, kuitenkin tätä päivää elävä (ehkä vähän boheemi) paikka, jossa on vaikka mitä kivaa. Tuonne pitää kyllä joskus mennä uudelleen!


Miltei kaikissa seinissä oli joko muraali tai graffiti tai jotain muuta silmäkarkkia.




Tässä vaiheessa sitten iski pihiys. On tässä loman aikana saanut olla lompakko levällään, joten en raaskinut ostaa minulle ja sedälle pääsylippuja museoon, ne kun maksoivat 14 €/kpl. Olisipa päässyt museokortilla, heh. Opiskelijatytöt saivat onneksi edullisemmat liput ja pääsivät ihastelemaan näyttelyjä. Me sedän kanssa istuskelimme sen ajan museon alakerran kahvilassa, mutta vain setä joi kahvia. Minun piti säästää tilaa ruoalle.




Tunnetusti odottavan aika on pitkä ja loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen tytöt tulivat luoksemme aivan lumoutuneina näkemästään. Mutta totesivat, että kuvia oli lopulta liikaa, kaikkia ei jaksanut kunnolla katsella.


Nyt oli aika mennä syömään! Esikoinen oli lukenut jostakin blogista kehuja ravintolasta nimeltä F-hoone. Siis sinne! Minä ja setä söimme "Pilaf with beef" ja kasvissyöjäneitoset tilasivat kasviskebab-hampurilaisateriat. Oli muuten tosi hyvää ja hinnat kohtuulliset! Palvelusta myös 10+, mutta koska paikka on hirmuisen suosittu, ruokaa piti odottaa yli puoli tuntia. Onneksi meillä ei ollut kiire.


F-hooneelta olisi saanut jälkiruokaakin kohtuuhintaan, mutta meitä kiinnosti La Muu -jäätelöt


Nämä jäätelöt ovat "kotitekoisia" ja olivat viedä kielen mennessään. Hintakin oli enemmän kuin kohtuullinen, eli 2 euroa per tötterö. Ihan jo oletusarvona oli aito vohveli, siitä ei veloitettu erikseen ja pallo oli kunnollisen kokoinen. Suuri suositus! (Mutta emme tulleet kysyneeksi, mahtaako olla laktoositonta... sorbetit varmaan ainakin ja niitäkin oli monta vaihtoehtoa.)


Nyt oli aika lähteä kävelemään kohti kivenheiton päässä olevaa vanhaa kaupunkia. Setä ei ollut ennen päässyt käymään vanhan kaupungin näköalatasanteilla, joten olihan tämä epäkohta nyt korjattava! Ensin tosin katselimme ympärillemme Telliskivessä ja kävimme Balti Jaama -torilla. Siellä olisi ollut ostettavaa vaikka mitä, mutta kukaan meistä ei tainnut ostaa muuta kuin kahvia ja kahvileipää...




Siellä näkyy niin vanhan kaupungin muurit kuin nykyaikainen juna rautatieasemalla.




Tästä muraalista tykkään erityisesti!
Sitten olimmakin jo Balti Jaaman torilla, joka on vähän kuin kauppahalli.





Aikamme kierreltyämme istahdimme juomaan kahvit Ristikheina-kahvilassa. Vitriinissä oli monenlaista herkkua, mutta päädyimme maistelemaan macaron-leivokset.


Parempaa kuin luulinkaan!



Kahvilan seinillä oli hyviä mietelauseita. Näistä tuli hymy huulille.






No niin, NYT siis olimme matkalla vanhaan kaupunkiin...



Siinä se muuri on, mutta kuinka pääsemme sisäpuolelle?




Onneksi vähän matkan päässä oli pieni portti ja vieressä isompi. Mahduimme vielä tuosta pienestä... olipa hyvä, että söimme kahvilla vain ne macaronsit, heh.



Olen jo loputtoman kauan toivonut pääseväni kuljeskelemaan tuolla kaupungin muurilla ja nyt se toive toteutui! Samalla pääsimme käymään kolmessa tornissa, yksi oli Neitsyt-torni ja toinen saunatorni, mutta mikä se kolmas oli - ei avautunut vironkielinen sana meille.


Tuolta vaaleanpunaisen talon ja kivimuurin kulmauksesta menimme sisään, maksoimme pääsymaksut (aikuiset 2 €, opiskelijat 1,50 €) ja aloitimme kiipeämisen. Nämä rakennukset on pykätty pystyyn 800 vuotta sitten ja kieltämättä askelkorkeus portaissa ei ole ihan nykysäädösten mukainen. Vielä seuraavanakin päivänä tiesi kiipeilleensä kapeilla ja korkeilla portailla...


Mutta voi juku siellä oli hienoa! Kaiken kiipeämisen väärti!















Joltakin oli pudonnut sulkakynä...



Ihmeellisiä ihmisen mentäviä koloja oli muurissa. Vartiosotilaan paikka?











Muurilla kiipeilyn jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Patkulin näköalatasannetta. Sinne oli miljoona porrasta ja kapuaminen kävi työstä. Mutta kyllä taas kannatti kavuta. Näköalat ovat hienot!






Patkulilta jatkoimme Kohtuotsan näköalatasanteelle. Matkan varrella oli kiehtovia pikku kujia. Kohtuotsan kuvat eivät pääse blogiin. Ovat vain meille itsellemme.



Ihailtuamme tarpeeksi hienoja näköaloja, alkoi jo olla aika palata satamaan. Kiire ei vielä ollut, mutta joutua piti.




Siellä se Megastar jo meitä odottelee.


Taas oli nälkä! Käytiin Fast Lanesta salaatit, joihin sai peruspohjaan valita kolme täytettä. Minulla oli lohta, kananmunaa ja kikherne-quinoasalaattia. Kyllä nälkä lähti!


Sitten shoppailtiin laivan valtavassa, kaksikerroksisessa myymälässä. Eikä aikaakaan, kun oltiin takaisin Helsingissä. Poistumisaulat täyttyivät, muu laiva tyhjeni. Odotimme hetken väljemmillä vesillä ennen kuin lähdimme tungeksimaan pois paatista.




Kaikki olimme jo reissusta ryytyneitä, joten päätimme valita täpötäyden ratikan sijasta taksin... Neljän hengen taksimatka satamasta Töölöön maksoi parikymppiä, joten kyllä sen verran kannatti maksaa, että pääsimme nopeammin petiin pötkölleen. Oli ollut taas päivällä pituutta, mutta mukavaa oli! Voisin lähteä toistekin!