Vauvan kakkaa vai leijonankeltaista?

Tiedättekö sen kellanruskean värin, jota joskus on kuvailtu sinapinkeltaiseksi? Tai vauvan kakan väriseksi? Mielikuva sinapista tai perheen pienimmän ulosteesta ei ole mitenkään houkutteleva. Siksi en tuosta väristä ole koskaan pitänyt. Ennemminkin se on ollut inhokki.

Mutta eikös vain viime syksynä sama väri ollut jossakin nimetty leijonankeltaiseksi. Väri muutui hetkessä houkuttelevammaksi! Aloin katsella kaupoissa tämän värisiä vaatteita huomattavasti suopeammin. En vielä uskaltautunut ostamaan, vaikka muiden päällä väri näyttikin tooosi hyvältä.

Samaan aikaan neuloosini on pahassa akuuttivaiheessa. Olen onnellisimmillani neulepuikot hyppysissä. Langan soljuessa sormissani silmukka silmukalta syntyvät sukat tuntuvat tärkeämmältä kuin moni muu asia. Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirja on ottanut minut otteeseensa. Kaikki mallit olisi kokeiltava. Mutta Levottomat-malli oli niin mukava, yksinkertainen mutta näyttävä, että piti jo kolmannet sukat tehdä samalla ohjeella. Nyt puikoille valikoitui lankalaatikosta sinapinkeltainen Novitan Nalle. Olen vyyhdin ostanut joskus alennusmyyntikorista, vaikka väri ei olekaan ollut mieleinen.

Kun sinapinkeltaisesta vauvan kakasta tuli leijonankeltainen, väri kelpasi sukkiin. Salamavalon kanssa otetuissa kuvissa sukat näyttävät kultaisilta. Niin se elämä opettaa. Entinen inhokki voikin olla uusi suosikki.

Salamalla...

... ja ilman.

Salamalla...

... ja ilman.

Taas salamalla...

... ja jälleen ilman.

Niin on makea väri, että piti ihan uutuus-Dumlet nakata kuvaan mukaan.

Niin oli kiire kuvata, että höyryttäminen on tekemättä. Mutta silti haluan jakaa kanssanne kuvan, jossa toinen sukka on oikein ja toinen nurin. Ei pöllömmän näköinen tuo nurjakaan puoli.

Neljännet Levottomat ovat jo puikoilla. Jokohan sitten tekisin jotain muuta?