Kuinkas sitten kävikään?
Ensinnäkin työharjoittelussa pakertava kuopus päätti jättää viikonloppuriennot väliin ja jäädä kotiin. Jahans... No, bussiliput oli jo ostettu, joten tuumasin lähteä silti. Otin liukumien turvin pikkuisen varaslähdön töistä perjantaina ehtiäkseni kunnialla Onnibussin kyytiin. Ihan suotta. Bussi tuli paikalle hätäisesti juuri ja juuri lähtöaikaan, vaikka firman ohjeistus käskee matkustajien saapua paikalle 15 minuuttia ennen lähtöaikaa. Eikä se edes ollut Onnibus, vaan ihana kotoinen Kosonen. Kuski kylläkin oli Onnibussin henkilökunnan vetimissä, joten olikohan tullut joku yllätysmomentti matkaan.
Olin Mikkelissä ihan aikataulun mukaan ja pinkaisin ensimmäiseksi kauppaan. Syömistä kävin hakemassa ja vähän hedelmäherkkuja. Illalla ennätin vielä hyvin lenkittää koirakaverit ennen kuin heittäydyin koisaamaan kuopuksen sohvalle. Nukkuminen kuopuksen kodissa on huomattavan hellyttävää, vaikka unet jäävät aika pätkittäisiksi. Saapumisestani höperöityneet koiruudet kävivät vähän väliä tarkistamassa, että olin yhä paikalla ja vyöräytyivät viereeni ja tökkivät kuonollaan, että silitä...
Seuraavana aamuna oli ihanan koiralenkin aika yöpakkasen kuivattua tienoon raikkaaksi ja rapsakaksi. Välillä poikkesimme pois kadulta ja seikkailimme pitkin peltoaukeamia. Hanki kantoi!
Rauhallisten aamutoimien jälkeen jätimme koirat päiväunille ja lähdimme kuopuksen kanssa etsimään minulle sinapinkeltaista toppia. Sitä ei löytynyt, tietenkään. Mutta jotain pientä muuta löytyi.
Ruoka-aikaan istahdimme Sitruunapisaraan salaatille ja yhteistuumin päätimme kokkailla lihapullat ja muusin kuopuksen luona vasta iltamurkinaksi.
Jälkiruoaksi nautimme vadelma- ja minttusuklaakakkua kera cappuccinon ja latten.
Pieniin ostoksiini kuului mm. Taito Shopin poistomyynnista löytämäni salmiakkilakut. Kun niitä kuopuksen luona maistelimme, salamana paikalla oli kaksi uteliasta, jotka olisivat halunneet osille. Ensimmäinen kuva on otettu lennossa...
...ja sitten kun yritimme saada kunnon kuvat, koirat vaivaantuivat eivätkä olleet enää ollenkaan niin luonnollisesti.
Seuraavana päivänä lähdimme ajankuluksi vielä vähän kaupungille. Luulin matkustaneeni Mikkeliin, mutta huomasinkin päätyneeni Hong Kongiin!
Niin pitkällä matkalla tulee tietysti nälkä. Monta viikkoa olin haaveillut kunnon hampurilaisesta, joten menimme kokeilemaan, saisiko sellaisen Amarillosta. Kyllä sai, namskis!
Alkupalaksi Amarillossa tarjoillaan automaattisesti nachot. Tykkään!
Itse annos oli niin valtava, että vaikka parhaani tein, en jaksanut syödä kaikkea. Olipa herkku!
Lopuksi piti käydä vessassa, jonka seinällä oli hyvin omaa oloa kuvaava juliste.
Ennen kotiinpaluutani teimme vielä tosi pitkän kävelylenkin koko porukalla. Koirat saivat juosta tavallisia taluttimia vapaammin, kun otimme mukaamme flexit. Oli hieno ilma ja hyvä lenkki. Pidimme niin reipasta vauhtia, ettei kuviakaan otettu ennen kuin tulimme pienelle idylliselle sillalle. Joki virtailee verkkaan ja jää sulaa. Kevät etenee.
Ennen bussin lähtöä nautimme vielä hyvät lähtökahvit kuopuksen tekemän herkullisen suklaakakun kera. Siitä en tullut ottaneeksi kuvaa ja se harmittaa.
Viikonloppureissun ostossaldo on tässä:
Sokoksen 3+1 -päiviltä löytyi uusi hammasharja, hiuslakkaa, suihkugeeliä, uusi kynsiharja entisen räjähtäneen tilalle, Konjac Sponge ¨puhdistussieni ja suloisessa pakkauksessa käsirasvaa.
Clas Ohlsonilta ostin parilla eurolla kätevän kotelon nappikuulokkeille. Siinä on peilikin!
Facebookin käsityöryhmässä joku oli tehnyt upean maton uusimman Virkkaus-lehden ohjeella. Koska lehteä oli vielä saatavana lehtipisteissä, ostin sen omakseni. Joululahjaontelokuteet ovat painaneet mieltä, mutta kun se sopivin ohje on ollut hakusessa, en ole matontekoon innostunut. Katsotaanpa, joka pian pääsisin toimeen. Palaan siis lehteen vielä myöhemmin uudelleen. Samoin palaan jalkakylpysuolaan, joka löytyi Sokoksen 3+1 -päiviltä. Näkemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti